Julkaistu: 21.01.2018 19:00
-
Päivitetty: 22.01.2018 09:12

Jenkkifutis vei britti James Perrineaun mukanaan ja toi Hämeenlinnaan

  • Amerikkalainen jalkapallo toi Lontoosta kotoisin olevan James Perrineaun Suomeen ensimmäisen kerran jo vuonna 2009. Hämeenlinnassa hän on asunut noin vuoden.
    Amerikkalainen jalkapallo toi Lontoosta kotoisin olevan James Perrineaun Suomeen ensimmäisen kerran jo vuonna 2009. Hämeenlinnassa hän on asunut noin vuoden.
  •  Kuva: Ville-Veikko Kaakinen
    Kuva: Ville-Veikko Kaakinen
  •  Kuva: Ville-Veikko Kaakinen
    Kuva: Ville-Veikko Kaakinen

"Hämeenlinnassa on kaikki mitä tarvitsen, vaikka tätä ei voikaan verrata Lontooseen. Sukuni on kotoisin Karibialta, mutta kaikki asuvat Etelä-Lontoossa.

Olen oppinut nauttimaan Hämeenlinnan rauhallisuudesta, ehkä olen kasvamassa aikuiseksi. Minusta tuntuu, että saattaisin asettua Hämeenlinnaan. Tyttöystäväni on täältä kotoisin ja tietysti suurin syy kaupunkiin muuttamiseeni. Pidän myös Helsingistä, missä käyn töissä. Pääkaupunki alkaa nykyään muistuttaa pikku-Lontoota.

Minulla ei ole ollut erityisemmin totuttelemista suomalaiseen yhteiskuntaan. Suomi ja Britannia ovat kuitenkin molemmat eurooppalaisia maita. En usko, että voisin asua Suomessa, jos välimatka olisi pidempi. Minulla on aina mahdollisuus matkustaa tapaamaan perhettäni ja syömään tuttuja ruokia.

Kun saavuin vuonna 2009 Seinäjoelle, meille ulkomaalaisille pelaajille ei ollut kaupungissa mitään tekemistä. Suomi on muuttunut näiden vuosien aikana parempaan suuntaan. Käyn töissä, treenaan ja elän omassa kuplassani, joten en ole huomannut, että suomalaisten asenteet olisivat muuttuneet vähemmän salliviksi ulkomaalaisia kohtaan.

Brexit... Se on niin typerää. En ole lainkaan yllättynyt, että Suomessa asuvat britit ovat hakeneet ennätyksellisen paljon Suomen kansalaisuutta viime aikoina. En usko, että brexit vaikuttaa minun elämääni. Saan pysyvän oleskeluluvan jos se on tarpeen, sillä minulla on vakituinen työpaikka it-firmassa.

 

Jatkuu videon jälkeen.

 

Suomalaiset puhuvat mielellään englantia. Se on tehnyt asiat helpommaksi minulle, mutta suomen oppimisesta hankalaa. Olen vasta pikkuhiljaa oppimassa kielen perusteita ja fraaseja.

Urheilujoukkueeseen kuuluminen on hyvä tapa sopeutua uuteen paikkaan. Joukkueen mukana tulee ystäviä, ja sain myös työpaikan futiskontaktieni kautta. Joukkueen kanssa ollaan tekemisissä myös treenien ja pelikauden ulkopuolella.

Moni ulkomaalainen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja viettää Suomessa ja muualla Euroopassa futisnomadin elämään, mutta kiertolaisena ei voi olla loputtomiin. Itse en ole matkustellut aivan niin paljon. Pidän Suomesta, ja olen pelannut useimmat pitkät kauteni täällä. Lisäksi olen pelannut Tanskassa ja muutamassa näytösottelussa Jenkeissä.

 

Olen britti, joten jenkkifutis on outo lajivalinta. Britanniassa rugby on isompi laji, pelasin itsekin sitä 17-vuotiaaksi asti. Olisin voinut päästä puoliammattilaiseksi, mutta en tullut toimeen yliopistojoukkueeni kanssa, ja minut löydettiin jenkkifutisjengiin. Lajin vaihtaminen kannatti, koska jenkkifutis on tuonut minut tänne.

Minulla ei ole voimassa olevaa sopimusta Huskiesin kanssa, mutta minulla on hyvät välit joukkueeseen. Joukkueeseen on rekrytoitu muutamia hyviä pelaajia aiemmasta seurastani Turusta ja uskon, että Huskies on vahva myös tänä vuonna. Seura tekee hyvää työtä paikallisten pelaajien kehittämisessä. Moni ei uskonut meihin Vaahteraliigan nousijajoukkueena viime kaudella. Yllätimme monet, mutta oli silti suuri pettymys pudota finaalipeleistä.

Jenkkifutis on Suomessa melko vakavasti otettavaa urheilua Euroopan tasolla. Se on yksi syy miksi olen viihtynyt täällä. Suomessa on tasainen sarja, eikä monikaan joukkue ole heittopussi. Jenkkifutis ei ole asia, jota tullaan pelaamaan Suomeen pelkän rahan vuoksi. Kukaan täällä ei elä sillä vuoden ympäri.

 

Jenkkifutista pidetään aggressiivisena lajina. Moni pelaaja muuttuu pillin soidessa aivan erilaiseksi eläimeksi.

En yritä vahingoittaa ketään, mutta olen iso kaveri ja tehtäväni on olla koko ajan kiinni vastustajassa. Ulkomaalainen ei voi olla keskivertopelaaja, vaan pitää pystyä pelaamaan parhaalla tasolla joukkueessa ja kyetä opettamaan suomalaisia.

Pelaan lajia kuten sitä pitää, kovaa ja aggressiivisesti. En haluaisi pelata mitään muuta paikkaa. Pidän huolen, että läsnäoloni kentällä huomataan.

 

Olen treenannut ja luultavasti pelannutkin murtuman kanssa. Niin kauan kuin lääkäri ei käske leikkauspöydälle, en pidä vammaa vakavana. Se on hieman tyhmää, mutta sellainen mentaliteetti kuuluu jenkkifutikseen.

Amerikkalainen jalkapallo oli minulle pitkään pääasiallinen työ, ja ajattelin lajia ja pelejä koko ajan. Nykyään se on vakava harrastus, joka vie paljon aikaa varsinkin kauden aikana.

En tiedä miten pitkään voin pelata täällä korkeimmalla tasolla, mutta ainakin vielä minulla on annettavaa. En suunnittele eläköitymistä, vanhempana minun pitää vain treenata ja pelata viisaasti." 

Kasvotusten-juttusarjassa mielenkiintoiset kantahämäläiset henkilöt kertovat itsestään. Ehdota haastateltavaa sunnuntai@hameensanomat.fi

Kuka?

James Perrineau

Lontoosta kotoisin oleva amerikkalaisen jalkapallon pelaaja.

30-vuotias.

Asunut Hämeenlinnassa noin vuoden.

Pelannut Vaahteraliigassa useissa eri joukkueissa, viime kaudella Hämeenlinna Huskiesissa.

Isokokoinen puolustuksen linjamies, 192 cm ja 145 kg.

Hikiältä löydetyt ruumiit saivat kaikki omat kauniinvalkoiset arkkunsa. Heidät haudattiin kuitenkin samaan hautaan. Kuva: Tomi Vesaharju

Hikiältä metsähaudasta vuosi sitten löydetyt ruumiit haudattiin sunnuntaina Hausjärven vanhalle hautausmaalle.Tutkimuksen mukaan ruumiit kuuluivat neljälle nuorelle miehelle, jotka saksalaiset teloittivat sisällissodan aikaan vuonna 1918. Kuolleista tunnistettiin kaksi, 15-vuotias Niilo Johannes Lin

Autohuolto K. Tissarin autokorjaamon ja Kaarlo Tissarin kotitalon välissä aloitti vuonna 1929 jenkkityyliin rakennettu hieno bensiininjakelukioski. 1960-luvulla Kauppakadun tontti muuttui viereen rakennetun Sokoksen parkkipaikaksi. Kuva: Riihimäen kaupunginmuseo

Nenään nousevat bensan ja kermakahveen tuoksut samalla, kun korvissa soivat pajatson ja kassakoneen kilinä.Riihimäen kaupunginmuseossa vaellellaan loppuvuoden ajan nostalgisin tuntein kaupungin huoltoasemilla.– Keräsimme kaupunkilaisilta muistoja vanhoista huoltsikoista ja niitä tuli paljon.

Kimmo Miettinen aikoo täyttää 60 vuotta vähin äänin.

60 vuotta täyttävän sairiolaisen monitoimimiehen ura rönsyilee kuin sukupuu.Yhtä paljon rönsyilee myös syntymäpäivähaastattelu, jossa välillä paikalla on kirjailija Kimmo Miettinen, välillä musiikkitoimittaja, joka tunnetaan lyhyesti nimellä Miettinen.Vihainen nuori mies Miettinen muistetaan musaleh