Julkaistu: 06.05.2018 06:50

Humalaisen haulikkomiehen laukaus kävi poliisille kalliiksi – haavoittuminen maksoi työkyvyn ja romahdutti tulotason

  • Arto Laine sanoo, että poliisin koulutus on kohdallaan. Työssä eteen tuleviin, mahdollisesti sekunnin murto-osissa tehtäviin päätöksiin ei voi silti täysin valmistautua. Kuva: Pekka Rautiainen
    Arto Laine sanoo, että poliisin koulutus on kohdallaan. Työssä eteen tuleviin, mahdollisesti sekunnin murto-osissa tehtäviin päätöksiin ei voi silti täysin valmistautua. Kuva: Pekka Rautiainen

Poliisi sai helmikuussa 2006 hieman puolen yön jälkeen hälytyksen Tervakoskelle. Humalainen mies käyttäytyi kotonaan väkivaltaisesti.

Hätäkeskus kertoi paikalle kiiruhtaneille poliiseille radiossa, että mies pahoinpiteli perheen äitiä haulikontukilla ja uhkaili surmaavansa kaikki. Poliisin saapuessa pihaan talosta paenneet lapset juoksivat pakkasessa vastaan.

– Tilanne oli kuin Eppu Normaalin laulusta. Vaikutti siltä, että perheen äiti on pian pahassa kunnossa. Ohjasimme lapset poliisiautoon suojaan. Päätimme, että nyt mennään mahdollisimman nopeasti sisälle ja otetaan isä haltuun, kertoo kenttäjohtajana toiminut Arto Laine.

Poliisit yrittivät saada mieheen yhteyden puhelimitse ja oveen koputtamalla. Kun ovea ei avattu, poliisit palasivat suojaan talon kulmalle.

– Silloin ovi potkaistiin auki ja meitä kohti ammuttiin ensimmäisen kerran, Laine kertoo.

Paikalla olleet viisi poliisia perääntyivät autoilleen pukemaan ylle taktisia suojavarusteita. Tässä vaiheessa mies tuli talosta pihalle.

– Hän ampui kaksi tai kolme laukausta poliisiautojen suuntaan niin, että ropina vain kävi.

 

Poliisin on työssään toteutettava vähimmän haitan periaatetta. Koska pihassa liikkunut mies ei juuri sillä hetkellä uhannut aseella ketään ja perheen äiti oli talossa sisällä, Laine pyrki käskyttämällä saamaan miehen luopumaan haulikosta.

Itsetuhoisesti käyttäytynyt mies käski poliiseja useaan kertaan ampumaan itsensä. Tilanne jäähtyi hieman, ja poliisi sai keskusteluyhteyden aikaiseksi.

– Uskon, että olimme aika lähellä pääsyä hyvään ratkaisuun.

Miehellä oli kuitenkin yhä muovikassillinen panoksia ja auki taitettu haulikko kädessään. Yhtäkkiä mies kääntyi ja lähti talosta ulos tullutta perheen äitiä kohti.

– Siinä tuli kiire. Olin arvatenkin lähimpänä miestä ja lähdin perään, Laine muistelee.

 

Talon kulmalla Laine siirtyi hieman sivuun avatakseen katselukulmaa.

– Mies olikin heti nurkan takana vastassa ja ase osoitettuna kohti. Etäisyyttä oli ehkä metrin verran.

Mies laukaisi haulikkonsa, ja haulisuihku osui Lainetta suojaliiviin rinnan ja vatsan seudulle. Siitä haulit kimposivat kyynärpäähän.

– Muistan, miten käsi jäi muutamalla lihassäikeellä ja verisuonella kiinni. Verta tuli kuin hanasta juoksuttamalla.

Haulit osuivat pistoolikäteen, ja samalla Laineen pistooli laukesi. Poliisin laukaus osui miestä kainalon seudulle, ja mies perääntyi takaisin taloon.

Myöhemmin tekninen tutkinta selvitti myös tukiasetta käyttäneen poliisin ampuneen kahdesti. Oikeudessakaan ei saatu selvyyttä, kenen laukaus haulikkomieheen osui.

Kollegat auttoivat Laineen perheen äitiä varten paikalle tilattuun ambulanssiin ja jatkoivat tehtävää. Mies saatiin pian kiinni ilman lisävahinkoja.

– Jo ennen kuin minua lähdettiin siirtämään sairaalaan, joku tuli huikkaamaan, että kaveri on kiinni ja raudoissa.

 

Käräjäoikeus tuomitsi haulikkomiehen murhan yrityksestä ja muista rikoksista seitsemän ja puolen vuoden vankeuteen. Molemmat osapuolet valittivat hovioikeuteen, joka totesi, että mies oli painanut tietoisesti liipaisinta ja yrittänyt surmata poliisin.

Hovioikeus kuitenkin totesi, ettei mies ampunut harkitusti, vaan äkillisessä lähitilanteessa. Miehen todettiin kärsineen pitkittyneestä ja kasautuneesta emotionaalisesta stressistä. Hovioikeus piti tekoa tapon yrityksenä ja laski tuomion viiteen ja puoleen vuoteen.

Mies pääsi koevapauteen aikaisemmin kuin Arto Laine pystyi haavoittumisensa jälkeen palaamaan töihin sairauslomalta.

Laine pitää hovioikeuden tuomiota käsittämättömänä.

– Ampuja oli tietoisesti saattanut luvallisen, nimissään olleen aseen toimintakuntoon. Pitkään ampumista harrastaneena hän tiesi täysin tarkkaan, mitä oli tekemässä.

 

Artikkeli jatkuu videon jälkeen.

 

Loukkaantuminen aiheutti Laineelle pysyvät vammat. Hänet leikattiin useaan otteeseen, kun kyynärnivel ja luustoa piti käytännössä rakentaa uudestaan leikkauspöydällä.

– Vamma rajoittaa elämääni merkittävästi. Jouduin opettelemaan kirjoittamaan ja ampumaan toisella kädellä.

Laine ei pystynyt palaamaan aiempaan tehtäväänsä koiranohjaajaksi, ja vamman seurauksena hänen tulotasonsa on laskenut merkittävästi.

– Menetän eläkeikään asti noin 10 000 euroa vuodessa verrattuna aiempaan tulotasooni. Tämä tulee tietysti näkymään merkittävästi myös eläkkeessäni.

Laine on taistellut vuosia poliisien työvakuutuksista vastaavan Valtiokonttorin kanssa vammaluokituksestaan, vahingonkorvauksista ja laskeneen tulotasonsa kompensoimisesta.

– Vakuutusyhtiölääkäreiden erinomaisuus on aika mykistävää. Minut leikanneet kirurgit antoivat lausunnon vammaluokitukseen, mutta vakuutusoikeudessa joku seppä katsoi papereita ja totesi, että vammaluokitus ja samalla korvaus laskee.

Laineen vahingonkorvauksia pienennettiin. Valtiokonttorin mukaan hänen hoitokulunsa olivat ylittäneet rikosvahingon maksimikorvaussumman 401 eurolla.

 

Laine työskentelee nykyään rikosylikonstaapelina Hämeen poliisin tutkinnassa.

– Onneksi pystyin poliisilaitoksen silloisen johdon kanssa räätälöimään mielekkään toimenkuvan.

Siirryttyään tutkintaan hän sai aluksi palkkakompensaatiosta, mutta se on asteittain poistettu kokonaan.

– Menettämäni summa ei ole päätöksen mukaan niin merkittävä, että sitä pitäisi kompensoida, Laine naurahtaa.

Laine sanoo kirjelmöineensä tilanteestaan "kaikille mahdollisille tahoille".

– Lähinnä tulee syvää myötätuntoa, mutta kauniit lauseet eivät auta. Kyllä se on hieman katkeroittanut, ettei terveyden menettäminen riittänyt, vaan siitä pitää vielä maksaakin.

 

Laine on miettinyt jälkikäteen, olisiko voinut toimia toisin.

– Kaikki tapahtui niin nopeasti. Ehkä olisin voinut menetellä toisin joltain osin. On helppo puntaroida vuosikausia ratkaisuja, joita poliisi joutuu joskus tekemään sekuntien kymmenesosien aikana.

– Mikäli tehtiin virheitä, olen tyytyväinen, ettei kukaan mukana olleista kollegoista vammautunut virhearvioni vuoksi. Minä johdin tilannetta, Laine sanoo.

Laine toteaa, että poliisien koulutus oli jo hänen loukkaantuessaan kunnossa ja on reilun kymmenen vuoden aikana vielä parantunut.

– Olen myös sitä mieltä, että poliisin aseenkäyttövaltuuksia ei tarvitse laajentaa eikä liipaisinsormen pidä herkentyä. Sellainen kehitys olisi ovi, joka kääntyy kahteen suuntaan.

 

Laine sanoo saaneensa hyvän avun psykologeilta ja kollegoilta. Työssään vakavasti loukkaantuneet poliisit ovat satunnaisesti yhteydessä.

– Meitä on onneksi hyvin vähän, sillä tällaista ei käy edes joka vuosi. Tietynlaista vertaistukea on saatavilla.

Laine on itse ollut yhteydessä kollegaan, joka loukkaantui vuonna 2016 Vihdissä tapahtuneessa ampumatilanteessa. Samassa tilanteessa menehtyi hämeenlinnalaislähtöinen poliisi.

– Vastaavasti, kun olin itse sairaalassa, minulle soitteli vanha kurssikaverini, jota oli ammuttu työtehtävissä.

Laineen mukaan vakavan loukkaantumisen ja kuoleman riskistä ei poliisien työyhteisössä erityisemmin puhuta.

– En ole koskaan puhunut tapahtuneesta esimerkiksi laitoksen harjoittelijoille tai Poliisiammattikorkeakoulussa. Ehkä ammattiin opiskeleville voisi valottaa asioista myös siltä kantilta, kun kaikki ei mene valmiin toimintamallin mukaan. HÄSA

Poliisin kokema väkivalta on kaksinkertaistunut

Poliisin vakava loukkaantuminen työtehtävissä on Suomessa harvinaista, mutta ei tavatonta.
Viikko sitten Lempäälässä tapahtuneessa ammuskelussa poliisi loukkaantui kasvoihin ja ylävartalon alueelle, kun takaa-ajon päätteeksi pysäytetty mies ampui omatekoisella haulikolla. Ampuja menehtyi poliisin luoteihin. 
Haavoittuneen poliisin tilasta ei anneta tarkempia tietoja, mutta Keskusrikospoliisin tutkinnanjohtaja Paavo Tuominen kertoi perjantaina poliisin olevan toipumassa vammoistaan.
-Hän voi hyvin olosuhteisiin nähden.

Tilastoitu väkivalta poliisia kohtaan on kaksinkertaistunut vuodesta 1999 tähän päivään. 
Tällä viikolla julkaistu Poliisiammattikorkeakoulun (Polamk) raportti Poliisin voimankäytön seuraukset – empiirinen analyysi voimankäytön seurauksista vuosilta 2016–2017 selvittää, että poliisi joutuu käyttämään voimakeinoja 1 000–1 500 kertaa vuosittain.
Kahden vuoden aikana poliisi ilmoitti 286 voimankäyttötilanteessa syntynyttä henkilövahinkoa. Vahingoista yli 80 prosenttia luokiteltiin lieviksi.
-Loukkaantumisista noin joka viides tapahtui poliisille, kertoo Poliisiammattikorkeakoulun tutkija, komisario Henri Rikander.
Rikanderin mukaan väkivalta poliiseja kohtaan on yhä monimuotoisempaa.
-Poliisiin kohdistettu väkivalta on niin yleistä, että on ihme, jos yksittäinen poliisi ei joudu kokemaan sitä vähintään kerran kolmeen viikkoon. Väkivallan ja sen vaatiman voimankäytön seurauksena tulee sairauspoissaoloja.
Rikander on aiemmin tutkinut, miten poliisi kokee työnsä tekemisen seurauksena tapahtuneet vammat.
-Poliisit kärsivät vammoja aiheuttaneen toiminnan jälkeen syyllisyydentunnetta. Mietitään, onko itse toiminut väärin, ja miksi kohdehenkilö on toiminut miten on toiminut, vaikka poliisi kokisi itse toimineensa annettujen ohjeiden ja sääntöjen mukaan.

Voimankäyttö johtaa nykyään yhä herkemmin siihen, että poliisin toimintaa arvioidaan jälkikäteen. Ampuma-aseen käyttö tutkitaan aina.
Rikander on parhaillaan kirjoittamassa julkaisua siitä, millaiseksi poliisit kokevat oman oikeusturvansa ja kohtelun omalla poliisilaitoksella, syyttäjän osalta ja oikeudessa. Tutkimus julkaistaan kesän aikana.

Kommentit

Valtiokonttorin mielivaltainen päätös ja oikeuslaitoksen toimistopöytäratkaisu nimikkeiden akateemisen dialogin kukkasineen. Tyypillinen oikeuslaitoksen robottipäätös joka osoittaa, ettei hovioikeudessa tarvitse ymmärtää lakia eikä lakikirjoihin kirjoitettua asiaa. Riittää, kun kokoonkutsuttu porukka löytää lakikirjoista syyttäjän ja puolustuksen nimikkeet ja etsii (opiskeluajan tutustuminen lakikirjaan nopeuttaa etsintää, mutta aikatauluhan ei ole ns kiveen kirjotettua vaan on hyvinki venyvä käsite) lakikirjasta kohdat jotka sopii tekstiin. Valtiokonttorin toiminta sotilasvammoissa on jo kymmenien vuosien takainen murheenkryyni vamman kokeneen kannalta. Kasvoton ja nimetön konttori kykenee asettamaan asianajajajoukon joka etsii porsaanreiän lakikirjoista (todella helppo homma, kun lakikirjaan ei voida kirjoittaa kaikkia tapahtuneita asioita pilkulleen ja kuten huomattu tuomioistuinten koulutuksella ei ole mitään merkitystä sillä kirjasta etsitään sanasta sanaan löytyvä kohta joka määrittelee tuomion). Joskus harmittaa, kun näkee tuomiopapereissa merkinnän jonka mukaan korvaussumma on vaikkapa 70000€. Paperissa vaan ei kerrota millainen on valtiokonttorin PÄÄTÖS: kun korvausta sovitellaan niin saatetaan päätyä arvottuun summaan ja korvataan 12000€ (Huomaa, että korvaus on veronalaista tuloa!) Nykyinen puolustusministeri on saanut aikaan liikettä valtiokonttorissa joten ensiaskelia on jo saatu mm. YK tehtävissä vammautuneiden asian kanssa, toivottavasti muutoksia saadaan kaikkien valtiokonttorin toimien osalle.
                                  Henri Rinta-Koivula haluaisi mieluiten biologisen lapsen ja on pohtinut sijaissynnyttämistä. Suomessa sijaissynnyttäjän käyttö ei enää ole mahdollista, mutta esimerkiksi Venäjällä, Yhdysvalloissa, Virossa, Britanniassa ja Hollannissa se on mahdollista.                               Kuva: Silja Viitala

Pari vuotta sitten nuori mies istui junassa matkalla Tampereelle ja mietti, mitä elämältä oikein haluaa.Jos lapsi on poika, hänestä voisi tulla Arno tai Erno, jos tyttö, kenties Airi, hän puntaroi.Samaan aikaan kun mies pohti mahdollisia nimiä mahdollisille lapsille, hän oivalsi jotakin, joka muutti

Kati Saari viettää aikaa netissä sekä työssään että vapaa-ajalla. Facebookissa hän on ollut vuodesta 2007 lähtien ja tavoitettavissa sitä kautta käytännössä jatkuvasti. Kuva: Pekka Rautiainen

"Muutin tammikuussa 2014 Valkeakoskelta Hämeenlinnaan. Pienessä synnyinkaupungissani olin tottunut siihen, että ihmiset tunsivat toisensa ja toistensa asiat. En tuntenut täällä ketään ja kaipasin yhteisöllisyyttä, jotakin helppoa tapaa lähestyä hämeenlinnalaisia.

Uudenmaan Ely-keskus päällystää kesällä tietä 317, joka kulkee yli 20 kilometrin matkan Hämeenlinnasta Lammilta maakuntarajan yli Asikkalaan. Nyt Ronnintiellä Lammilla vasta valmistellaan päällystystöiden aloittamista. Maakuntauudistuksessa Ely-keskusten tienpidon tehtävät siirtyisivät maakunnille ja niiden muodostamille tienpitoalueille. Kuva: Pekka Rautiainen

Kanta-Häme on liittoutumassa tienpidossa Pirkanmaan kanssa, jos maakuntauudistus toteutuu.Uudistuksessa Ely-keskusten tehtävät siirtyisivät maakunnille, tie- ja liikenneasioita varten maakunnista muodostettaisiin korkeintaan yhdeksän tienpitoaluetta, eli useimpien maakuntien täytyisi tehdä yhteistyö

Kuurojen kulttuuripäivillä Verkatehtaalla nähtiin lauantaina muun muassa Sampolan viittomakielisen senioripäivätoiminnan esitys Helmen kalastajat. Kuva: Tomi Vesaharju

Kuurot törmäävät jatkuvasti hankaluuksiin niin tavallisessa arkiasioinnissa kuin erilaisissa yleisötilaisuuksissakin.– Asiakaspalvelutilanteissa voi käydä niin, että kun kuuro viittoilee haluavansa kynän ja paperia, hänelle aletaan puhua englantia.