Julkaistu: 09.08.2018 22:00
-
Päivitetty: 10.08.2018 11:32

Muistatko leijuvan sinisen pään? - Noidan käsikirja julkaistiin uudelleen aktiivisten lukijoiden ansiosta

  • Noidan käsikirjan tarina leijuvasta sinisestä päästä on jäänyt monen 1980-1990-luvuilla lapsuuttaan viettäneen mieleen.
    Noidan käsikirjan tarina leijuvasta sinisestä päästä on jäänyt monen 1980-1990-luvuilla lapsuuttaan viettäneen mieleen.

Kun legendaarisesta Noidan käsikirjasta päätettiin ottaa Suomessa uusintapainos, herätti se hilpeyttä Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantajan Saara Tiuraniemen ulkomaalaisissa kollegoissa.

– Suomi on ainoa maa, josta on otettu brittiläiseen alkuperäiskustantamoon yhteyttä uusintapainoksen merkeissä. Ruotsalaiset ja norjalaiset kollegani nauroivat, että olette te suomalaiset hulluja.

 

Noidan käsikirja on julkaistu Suomessa alun perin vuonna 1983. Se saavutti nopeasti lasten ja nuorten keskuudessa kulttimaineen. Lähes jokaisella 1980- ja 1990-luvuilla varttuneella suomalaislapsella on omat muistonsa kyseisestä opuksesta.

Torstaina 9. elokuuta Tammi julkaisi Noidan käsikirjan uudelleen 35 vuoden jälkeen.

– Julkaisu tehtiin ihan kysynnän vuoksi, Tiuraniemi kertoo.

– Aloitin Tammella seitsemän vuotta sitten, ja jo silloin tuli kyselyjä, aiotaanko kirja julkaista uudelleen. Kyselyjen määrä lisääntyi jatkuvasti, ja lopulta niitä tuli melkein viikoittain.

 

Kyselyihin oli vakiovastaus. Uudelleenjulkaisu ei ollut mahdollista, koska Tammella ei ollut olemassa kirjan materiaaleja. Alkuperäinen painos oli yhteisjulkaisu kirjan brittiläisen kustantamon kanssa.

Lopulta kustantamosta päätettiin kuitenkin koittaa kepillä jäätä. Kyse oli vanhasta kirjasta, mutta jospa brittiläisillä olisi vielä kirjan materiaalit olemassa.

– He suhtautuivat uudelleenjulkaisuun positiivisesti, mutta kävi ilmi, että kirjan aineisto piti tuottaa kokonaan uudestaan, koska alkuperäiset materiaalit olivat niin huonossa kunnossa, että painojälki olisi ollut pelkkää suttua.

Kun Tiuraniemi nyt selailee uunituoretta käsikirjaa, kertoo hän painojäljen ja kuvien tarkkuuden olevan erinomainen.

 

Uusintapainos on herättänyt valtavasti huomiota siitä asti, kun tieto siitä alkoi levitä sosiaalisessa mediassa. Kirjaa on voinut tilata ennakkoon useasta eri paikasta. Levykauppa Äxältä on kirjan ohessa voinut tilata myös kirjan kansikuvalla varustetun t-paidan ja kangaskassin.

Tiuraniemi kertoo, että Noidan käsikirjan ennakkomyyntiluvut ovat harvinaislaatuisia etenkin, koska kyse on näin vanhasta teoksesta.

– Ensimmäinen painos on 8 000 kappaletta. Ennakkotilauksia on noin 7 000 kappaletta.

Kirjasta otetaan tarvittaessa lisää painoksia, jotta kaikki saavat varmasti omansa.

Ennen uusintapainosta Noidan käsikirjat ovat olleet niin sanotusti kiven alla. Niitä on voinut löytää sattumalta divareista ja netin kirpputoreilta, mutta kirjojen pyyntihinnat ovat saattaneet huidella jopa sadassa eurossa painoksesta riippuen.

Tiuraniemi kertoo, että kirjoja on edelleen myös kirjastoissa, mutta niiden kunto voi olla huono, koska kirjan fyysiset kappaleet ovat yksinkertaisesti niin vanhoja.

 

Mutta mikä ihme sitten on tehnyt juuri Noidan käsikirjasta Suomessa oikean sukupolvikokemuksen?

Tiuraniemi epäilee, että teos on aikoinaan ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

– 1980-luvulla ei ollut vielä paljoa kauhukirjoja lapsille ja nuorille. Kauhu oli kuitenkin jo silloin nosteessa.

Hän myös heittää puoliksi tosissaan ilmoille Noidan käsikirjan yhteyden suomalaiseen kansanluonteeseen. Täällä ihmisten sydäntä lähellä on perinteisesti ollut synkkyys kuten hevimetalli ja dekkarikirjallisuus.

– Mitä tämä ilmiö kertoo meistä?

Nykyajan buumissa piilee myös paljon nostalgiaa. Kirjaa on odotettu, jotta sen lukijat pääsevät esittelemään sen lapsilleen.

Tauko kirjan saatavuudessa on kasvattanut sen mainetta entisestään.

– Se on niin salaperäinen, ettei sitä edes saa käsiinsä. On jännittävää nähdä, miten traditio onnistutaan siirtämään seuraavalle sukupolvelle. HÄSA

Kommentti: Pelottava ja mystinen opus

En tituleeraa Noidan käsikirjaa tämän artikkelin pääjutussa turhaan sukupolvikokemukseksi.

Lyhyt kysely kaveripiirissäni opuksen vaikutuksista tuottaa nopeasti parikymmentä vastausta. Vastaajissa on nuoruutensa eri puolilla Suomea viettäneitä 30–40-vuotiaita aikuisia. 

Muistoista nousee päällimmäiseksi pelko. Kirja siis ihan oikeasti pelotti kohderyhmäänsä.

Yksi kaverini kertoo lapsena käyneensä kurkkimassa kirjan kansikuvaa kirjaston hyllyssä, muttei uskaltanut ikinä lainata kirjaa. Muutamakin tuttuni on joutunut turvautumaan vanhempien apuun kirjan viedessä yöunet. Myös kirjan kansi on pitänyt peittää, jotta kirottu opus ei häiritsisi yöunia.

Noidan käsikirja on ollut salaista luettavaa, jota on tankattu kaverin luona tai kirjaston nurkassa. Kotiin sitä ei tohtinut viedä, koska oletus oli, että vanhemmat eivät hyväksyisi. Ottaen huomioon, miten monelta lapselta jo pelkkä pääkallon koristama kansi on vienyt mielenrauhan, ei vanhempien reaktio ole kovinkaan ihmeellinen.

Varmasti osansa kirjan pelottavuudessa on ollut kuvituksella. Kirjan jokainen tarina oli kuvitettu varsin värikkäästi. Miehen muuttuminen ihmissudeksi oli kuvattu vaihe vaiheelta. Kirjan sivuilta löytyi kuvat niin lukuisista vampyyreista kuin aaveistakin.

Omille verkkokalvoilleni on unohtumattomasti palanut leijuva sininen pää, joka mitä ilmeisimmin teki nuoreen mieleeni vaikutuksen. Mainintoja kaveripiirissäni saavat myös ikkunasta tirkistelevä nunna, aavenainen, jonka kieli on leikattu irti ja perhe, jonka illallinen katkesi katosta tihkuvaan vereen.

Vielä karmivampia tarinoista teki se, että koulunpihan porukoissa kerrottiin varmana tietona tarinoiden olevan totta. Jos kirjaa ei löytynyt kirjastosta, oli sen luonnollisesti varastanut joku noita tai saatananpalvoja.

Kaikesta kauhusta huolimatta Noidan käsikirja oli ennen kaikkea kiehtova ja mystinen. Sitä luki kuin pakotettuna, vaikka pelotti niin vietävästi.

Ehkä juuri tästä syystä Facebookista löytyy nykyään kirjan fanien perustama ryhmä, jossa jaetaan muistoja aiheesta.

Kirjan uudelleenjulkaisun kunniaksi järjestetään myös julkaisubileet sekä Helsingin 6. linjalla 24. elokuuta että Tampereen Telakalla 29. elokuuta. Koska kyse on Noidan käsikirjasta, ei bileitä tietenkään järjestä itse kustantamo, vaan keikkajärjestäjänä työskentelevä kirjan fani kustantamon valtuuttamana.

Hämeenlinnassa on sovittu järjestettäväksi +50-vuotiaiden tanssi-iltoja kerran kuussa.Tanssit pidetään Emilia Klubi -ravintolassa, jossa ensimmäiset tanssit pidettiin viime toukokuussa.Nyt kesän jälkeen ensimmäinen tanssi-ilta on perjantaina 17.8.Vuoden loput yli 50-vuotiaiden tanssit ovat 14.9,  19

Mies tuomittiin pakottamisen ja niskoittelun lisäksi ampuma-aserikoksesta, sillä hänen kotoaan löytyi kuuteen eri aseeseen sopivia patruunoita sekä sarjatuliaseen lipas. Asunnosta löytyi myös pieniä määriä amfetamiinia, metamfetamiinia, marihuanaa ja diapam-tabletteja.

Keski-ikäinen mies esitteli lääkärille käsiasetta ja vaati mieleistään lääkereseptiä Jukolan terveysasemallla viime vuoden marraskuussa.Reseptiä vaatinut mies sai viime huhtikuussa 60 päivän ehdollisen vankeustuomion muun muassa pakottamisesta ja niskoittelusta poliisia vastaan.

Hämeenlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtajan Sari Raution elämässä on aina ollut paljon läheisiä ihmisiä ja tukiverkkoja. Nytkin hänen talossaan asuu kolme sukupolvea, kun äiti muutti paritalon toiseen päähän. Kuva: Pekka Rautiainen

Hämeenlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautio (kok.) on tottunut siihen, että elämässä tehdään paljon asioita ja että umpikujia ei ole. Elämäntapa juurtui häneen jo lapsuudenkodissa Pohjois-Suomessa.Oli sinänsä tragedia, että Raution äiti jäi nuorena leskeksi kahden lapsen kanssa.

Tero Suntialan ja Heidi Mehtovuoren maitotilan laidunnusalue on perinneympäristö. He saivat alueen ylläpitoon 1200 euron tuen sähkönsiirtoyhtiö Fingridiltä, jonka voimajohto kulkee sen yli. Kuva: Esko Tuovinen

Maanomistajat voivat nykyään saada perinneympäristönsä hoitoon Fingrid oyj:ltä rahallista tukea, mikäli heidän maillaan on yhtiön rakentama voimajohto.Perinneympäristö on perinteisten elinkeino- ja maankäyttötapojen muovaama luontotyyppi, jolla esiintyy uhanalaisia lajeja.