Julkaistu: 10.08.2018 10:38

Miehet katsomaan kenttäratsastusta - Ypäjällä kisataan ensi viikolla

  • Iina Purontakanen ja Jaguar In Glove -ruuna näyttivät mallia pienten esteiden kanssa. Pirkko Herd kertoo, että tämän korkuiset esteet ovat vielä helppoja ja kivoja verrattuna kilpailuesteisiin. Kuva: Christoffer Enckelman
    Iina Purontakanen ja Jaguar In Glove -ruuna näyttivät mallia pienten esteiden kanssa. Pirkko Herd kertoo, että tämän korkuiset esteet ovat vielä helppoja ja kivoja verrattuna kilpailuesteisiin. Kuva: Christoffer Enckelman
  • Vesiesteet ovat kenties näyttävin osa maastoestekoetta. Niiden äärellä saa kannustaa kunnolla, muttei huutaa teknisiä ohjeita. Kuva: Christoffer Enckelman
    Vesiesteet ovat kenties näyttävin osa maastoestekoetta. Niiden äärellä saa kannustaa kunnolla, muttei huutaa teknisiä ohjeita. Kuva: Christoffer Enckelman
  • Ruotsalainen MIM-mekanismi pudottaa esteen, kun siihen tulee tarpeeksi kova isku. Näin vältytään turhilta riskeiltä. Kuva: Christoffer Enckelman
    Ruotsalainen MIM-mekanismi pudottaa esteen, kun siihen tulee tarpeeksi kova isku. Näin vältytään turhilta riskeiltä. Kuva: Christoffer Enckelman

Kenttäratsastuksesta ei puutu vauhtia tai vaarallisia tilanteita. Maastoestekokeen esteet ovat yli metrin korkuisia ja ne pitää ylittää vikkelästi, jos haluaa päästä lähelle radan tavoiteaikaa.

Mielikuvituksellisesti voitaisiin todeta, että maastoesteet ovat vähän kuin motocrossia. Pyörät tosin painavat satoja kiloja ja käyvät heinällä. Silti suomalaiset miehet ovat vieraantuneet lajista. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten armeijalla oli käytössään paljon hevosia, joiden selässä upseerit kuvauttivat itsensä.

Tunnetuin esimerkki löytynee Helsingin Mannerheiminaukiolta, jossa Aimo Tukiaisen veistämä ratsastajapatsas näki päivänvalon 1960. Sen jälkeen suomalainen mies on nähty yhä harvemmin hevosen selässä.

 

 

Hämeenlinnalainen Antti Luoma houkutteli kymmenhenkisen miesporukan mukaan katsomaan Pohjoismaiden mestaruuskilpailuja Ypäjälle.

Ratsastus eroaa liki kaikista muista maailman kilpaurheilulajeista siinä, että sekä miehet että naiset kisaavat samoissa sarjoissa. Kuitenkin naisia on tulevissa kilpailuissa enemmän.

Luoma joutui itse vaihtamaan alaa ammattitaudin takia. Nyt hän opiskelee hevostalouden agrologiksi. Kun häneltä kysyy kuinka kauan hän on ollut hevosten kanssa tekemisissä, hän miettii hetken ja sanoo paljon.

– Silti nälkää riittää edelleen.

Luoma on houkutellut porukalle myös kokeneen hevosammattilaisen kertomaan radan eri esteistä ja siitä, mitä ne vaativat ratsastajalta.

– Tarkoituksena on painaa aloituskynnys mahdollisimman pieneksi. Kenttäratsastaja Mira Mahosenaho tulee kertomaan vieraille lajista ja esteistä, jotta vierailla on paremmat valmiudet ymmärtää kilpailua.

Vaikka hevonen on saaliseläin, jolla on taipumusta säikkyä, kannustaa saa silti reilusti. Esimerkiksi vesiesteille odotetaan katsojia, sillä ne ovat näyttäviä.

 

Nähtävää kilpailuissa riittää, sillä kenttäkilpailuun on ilmoittautunut 85 ratsukkoa. Kisaajia saapuu Suomen lisäksi Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Virosta ja Zimbabwesta.

Jälkimmäisen edustaja tosin pitää majaa pohjoismaissa, jo nimestäkin päätellen. Pohjoismaiden mestaruudesta on viimeksi kisattu Ypäjällä vuonna 2006.

Kilpailun maastorataa on valmisteltu noin vuoden päivät. Radan esteinä on erilaisia runkoja, hautoja ja vesielementtejä. Maastokoe testaa rohkeutta ja kestävyyttä sekä ratsastajalta että hevoselta.

Ratsukon täytyy toimia hyvin yhdessä. Siksi koetta varten harjoitellaan pitkään ja ratsastajat tuntevat, mikä sopii juuri heidän hevoselleen. Ypäjän hevosurheilun valmennuskeskuksen johtaja Pirkko Herdin mukaan maastoesteet sopivat usein hevosille hyvin, sillä esimerkiksi puunrunkoja tulee eteen laitumillakin.

Kiinteissä esteissä on perinteisesti kuitenkin vaaransa. Puomiesteet väistyvät pois hevosen tieltä, kun ratsukko törmää niihin. Maastoesteet pysyvät paikallaan, ja silloin ratsukko saattaa kaatua ja ratsastaja voi jäädä painavan hevosen alle. Mutta onko kenttäratsastus maastoesteineen oikeasti vaarallinen laji?

– On. Ei sitä käy kieltäminen, Herd toteaa.

Turvallisuuden parantamiseksi tehdään kuitenkin jatkuvasti töitä. Myös Ypäjän tulevissa PM-kisoissa hyödynnetään ruotsalaista tekniikkaa, jonka avulla kiinteät esteet putoavat, jos hevonen osuu niihin voimalla. Näin onnettomuuksilta vältytään jatkossa yhä paremmin. Nytkin vahinkoja sattuu hyvin harvoin. Ja kyllähän muissakin lajeissa on vaaransa, kuten vaikka motocrossissa.

Jos viime viikkojen helle jatkuu kilpailupäivään asti, sekä ihmiset että hevoset kaipaavat paljon juomaa ja viilennystä. Herd kertoo, että kilpailupäivänä maaliin on varattu reippaasti jäävettä, jolla hengästyneitä hevosia saadaan viilennettyä.

PM-mestaruudesta kisataan 16.–19. elokuuta Ypäjällä. Tapahtumaan on avoin pääsy ja vieraille esitellään rataa sunnuntaina aamusta. HÄSA

Hämeenlinnassa on sovittu järjestettäväksi +50-vuotiaiden tanssi-iltoja kerran kuussa.Tanssit pidetään Emilia Klubi -ravintolassa, jossa ensimmäiset tanssit pidettiin viime toukokuussa.Nyt kesän jälkeen ensimmäinen tanssi-ilta on perjantaina 17.8.Vuoden loput yli 50-vuotiaiden tanssit ovat 14.9,  19

Mies tuomittiin pakottamisen ja niskoittelun lisäksi ampuma-aserikoksesta, sillä hänen kotoaan löytyi kuuteen eri aseeseen sopivia patruunoita sekä sarjatuliaseen lipas. Asunnosta löytyi myös pieniä määriä amfetamiinia, metamfetamiinia, marihuanaa ja diapam-tabletteja.

Keski-ikäinen mies esitteli lääkärille käsiasetta ja vaati mieleistään lääkereseptiä Jukolan terveysasemallla viime vuoden marraskuussa.Reseptiä vaatinut mies sai viime huhtikuussa 60 päivän ehdollisen vankeustuomion muun muassa pakottamisesta ja niskoittelusta poliisia vastaan.

Hämeenlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtajan Sari Raution elämässä on aina ollut paljon läheisiä ihmisiä ja tukiverkkoja. Nytkin hänen talossaan asuu kolme sukupolvea, kun äiti muutti paritalon toiseen päähän. Kuva: Pekka Rautiainen

Hämeenlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautio (kok.) on tottunut siihen, että elämässä tehdään paljon asioita ja että umpikujia ei ole. Elämäntapa juurtui häneen jo lapsuudenkodissa Pohjois-Suomessa.Oli sinänsä tragedia, että Raution äiti jäi nuorena leskeksi kahden lapsen kanssa.

Tero Suntialan ja Heidi Mehtovuoren maitotilan laidunnusalue on perinneympäristö. He saivat alueen ylläpitoon 1200 euron tuen sähkönsiirtoyhtiö Fingridiltä, jonka voimajohto kulkee sen yli. Kuva: Esko Tuovinen

Maanomistajat voivat nykyään saada perinneympäristönsä hoitoon Fingrid oyj:ltä rahallista tukea, mikäli heidän maillaan on yhtiön rakentama voimajohto.Perinneympäristö on perinteisten elinkeino- ja maankäyttötapojen muovaama luontotyyppi, jolla esiintyy uhanalaisia lajeja.