Uutiset

Kanta-Hämeen vaalipaneeli: Pankkeja vai kansaa varten?

Suhtautuminen EU:n kriisirahastoihin jakoi ehdokkaat kolmeen leiriin Hämeen Sanomien ja Radio Hämeen ensimmäisessä suuressa vaalikeskustelussa.

Suomi on mukana väliaikaisessa kriisirahastossa kahdeksan miljardin euron takauksella. Julkisuudessa on väläytelty takaussumman kaksinkertaistamista. Lisäksi Suomen osuus mahdollisesti myöhemmin tulevasta pysyvästä kriisirahaston 80 miljardin euron pääomasta on noin 1,44 miljardia euroa.

Aino-Kaisa Pekosen (vas.), Timo Sinivuoren (kd.) ja Heimo Peltolan (ps.) mielestä Suomen nykyistä pottia ei pidä kasvattaa, eikä Suomen pidä olla mukana pysyvässä rahastossa.

-Tässä ollaan pelastamassa suurten pankkien kriisejä, ei näiden maiden kansalaisia, Pekonen perustelee.

Johannes Koskinen (sd.) olisi mukana rahastoissa, mutta ei nyt esitetyillä ehdoilla. SDP on vaatinut, että myös luotottajat joutuvat osallistumaan riskeihin.

Nykyisten hallituspuolueen edustajat Risto Autio (kesk.), Timo Heinonen (kok.) ja Eero Yrjö-Koskinen (vihr.) katsovat, että kriisimaiden etu on myös Suomen etu.

-Olemme mukana, koska jos euroalue romahtaa, se iskee myös Suomeen ehkä isommin kuin edellinen talouskriisi, Autio muistuttaa.

Peltola lipesi Soinin linjalta
Ehdokkaat pysyivät keskustelussa pitkälti puolueidensa määrittelemillä linjoilla. Ainoan poikkeuksen teki loppilainen Heimo Peltola (ps.), joka vaati talouskriisissä olevilta EU-mailta budjettitarkastusta. Toiset panelistit arvioivat Peltolan olevan Euroopan liittovaltiomiehiä.

-Minulle on mieluinen uutinen, että Peltola on eri linjoilla puolueen puheenjohtajan kanssa. Itsekin kannatan valvonnan lisäämistä ja stressitestejä pankeille. Yhteiset pelisäännöt täytyy olla, Heinonen toteaa.

Peltola tarkentaa, että kun EU:ssa kerran ollaan, on mentävä yhteisen linjan mukaan.

-En ole hirveän EU-vastainen. Jos EU saadaan kuntoon, mikä ettei siellä voida olla mukana, Peltola vastaa.

Miljardipöydät näkyviksi
EU-maiden talouskurin valvonta saa puolustajia muistakin puolueista. Esimerkiksi Yrjö-Koskinen olisi valmis yhtenäistämään EU-maiden verokäytäntöjä.

-Erot esimerkiksi yritysverotuksessa ovat huikeita. Myös ympäristöveroista on kyettävä päättämään samalla viivalla, Yrjö-Koskinen sanoo.

Myös Koskinen suhtautuu positiivisesti talouspolitiikan koordinointiin.

-Esimerkiksi Irlannin harjoittama yhteisöveron dumppaaminen on lopetettava, Koskinen toteaa.

Sinivuori kaipaa läpinäkyvyyttä myös EU:n päätöksentekoon.

-Ne miljardipöydät pitää tehdä näkyviksi, Sinivuori toteaa.

Hämeen Sanomien ja Radio Hämeen talouspolitiikkaan keskittyneen vaalikeskustelun juonsi Hämeen Sanomien päätoimittaja Pauli Uusi-Kilponen. Toinen vaalitentti järjestetään perjantaina 15. huhtikuuta ja sen juontavat Radio Hämeen päätoimittaja Pertti Lampinen sekä mediapersoona Simo Frangén. (HäSa)

Äänestäjät harmittelevat aatteen katoa
Verkatehtaan lasipihan penkeillä istuskeli rivillinen epätietoisia ihmisiä, kun Hämeen Sanomien ja Radio Hämeen ensimmäinen vaalipaneeli oli alkamassa.

Penkin päässä istunut nainen tuskaili, ettei hän ole löytänyt sopivaa ehdokasta.

Rainer ja Seija Paakkonen sekä Ilmo Jaakkola ja Eugen Fomin odottelivat Verkatehtaan lasipihalla vaalipaneelin alkamista.

– Puolueet tunnen, mutta en tunne ehdokkaita, kuukausi sitten Hämeenlinnaan muuttanut nainen summasi.

Hänen mielestään puolueista on tullut vanhakantaisia. Nainen totesi, etteivät vihreät ole vihreitä, eikä vasemmisto ole vasemmisto.

– Etsin ehdokasta, joka vastustaa ehdottomasti ydinvoimaa ja pakkoruotsia, nainen jatkoi.

Hän tunnustautui 60-lukulaiseksi ja siksi hän kaipaa ehdottomuutta ja aatemaailmaa.

Piraattipuolueen kansanedustajaehdokkaalla Hannu Kaskelalla oli taistelumieli mukana.

– Meitä ei ole kutsuttu yhteenkään vaalipaneeliin. Ihan perseestä koko homma, Kaskela pauhasi.

Hänen mielestään Suomen demokraattinen systeemi ei anna pienille puolueille mahdollisuutta tuoda julki sanomaansa. Piraattipuolue haluaa pitää pienten ihmisten ja suurten asioiden puolta. Kun Kaskelalta kysyi, eivätkö samat asiat ole kaikkien puolueiden listalla, vastaus oli valmiina.

– Niin, niin, mutta meidän puolueemme tavoite on hoitaa asiat avoimesti. Muut puolueet puhuu, mutta ne ei saa mitään aikaan. Vain avoimuudella saa muutoksen aikaan, ei kabineteissa.

Puolueeseensa ja itseensä hän luottaa.

– Vaalibudjettini on 53 euroa ja 50 senttiä. Tämä on kannattanut, vaikken saisi kuin yhden äänen.

Entiset työkaverit Rainer ja Seija Paakkonen sekä Ilmo Jaakkola eivät ole kyllästyneitä vaalipaneeleihin.

– Se, ettei täällä ole enempää yleisöä, osoittaa ihmisten välinpitämättömyyttä vaaleja kohtaan, Rainer Paakkonen tuumi.

Kolmikko ei usko isoon äänestysprosenttiin. Heitä vaalit kuitenkin kiinnostavat.

– Olin mukana ammattiyhdistyksen toiminnassa ja silloin mielipiteeni oli varma. Nyt eläkeläisenä sitä on jäänyt vähän ulkopuoliseksi, eikä sitä oikein tiedä, ketä äänestäisi, Paakkonen jatkoi.

Hänen mielestään aate on konkurssissa. Eikä pienillä puolueilla ole mitään mahdollisuuksia maassa, jossa äänestäjiä on niin vähän.

– Meillä pitäisi olla vain yksi vaalipiiri niin pienpuolueetkin pärjäisi paremmin, Paakkonen totesi (HäSa)