fbpx
Uutiset

Kantolan kivittäjiä on riittänyt

Riitta Nyqvist kirjoitti täyttä asiaa otsikolla, “Usko kirkkoon horjuu, Luojaan ei vielä” ( HäSa 25.2.2005)

Piispa Ilkka Kantolan kivittämisestä on kehkeytynyt koko kansan verihuuruinen huvi.

Oltakoon hänen tekemisistään mitä mieltä hyvänsä, se ei mielestäni oikeuta ketään mätkimään häntä kuin vierasta sikaa, kaikkein vähiten siihen on oikeus hänen kollegoillaan ja kirkon työntekijöillä.

Onko Ilkka Kantolasta yllättäen tullut niin huono ihminen ja työtoveri, ettei yhdelläkään piispalla ole julkisesti sanottavana yhtään hyvää sanaa hänestä, puolustamisesta puhumattakaan.

Onko piispa Kantolan julkisuudessa mainitsema piispojen toverituomioistuin ainoa “tuki”, jota piispat hairahtuneelle työtoverilleen tarjoavat?

Onko niin, että ne, jotka eivät ole armoa tarvinneet, eivät osaa sitä myöskään toiselle antaa?

Julkisessa keskustelussa kirkon edustajat ovat käyttäneet ilmaisua, että määrätyssä virassa on oltava uskottava ja täytettävä mitta!

Jumalan edessä meidän ainoa mittamme on armoa ja sovitusta tarvitseva syntinen ja syyllinen, siitäkin huolimatta, vaikka olisimme piispoja jokainen. Joka muuta luulee, hän elää omahyväisyyden harhassa!

Armoa saarnaavan kirkon on myös pystyttävä armahtamaan hairahtunutta, katuvaa työntekijäänsä, tai muuten saarnat jäävät vain sanahelinäksi

Mitähän Jeesus tarkoitti sanoessaan: “Jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan” Mt.5:28, “Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven” Jh. 8:7

Kiven heittäjiä on riittänyt. On helppoa kohottaa kuono kohti kuuta ja ulvoa sutena susilaumassa, sekä lyödä maassa makaavaa puolustuskyvytöntä lyötyä. Siihen ei taitoa, eikä rohkeutta tarvita.

Upe Poutiainen

Tervakoski, Janakkala

Menot