Kolumnit Uutiset

Käpykaartilaisia koko joukko

Tähän ikään luulee jo nähneensä ja kuulleensa kaiken, mutta mitä vielä. Viime viikon lopulla valtiopäivillä pidettiin sellaiset läksiäiset, ettei hurjemmista väliä.

Solvattua hallitusta ei yksin voi syyttää, sillä myös kansanedustajat ja eduskuntaryhmät säntäilivät vasikankarkua sinne tänne. Johtajuus oli kateissa, sekasorto valtasi mielet.

Tuskin koskaan aikaisemmin koko hallitus on luikkinut käpykaartiin omien esitystensä takaa. Huonojakin lakeja on edes yritetty puolustaa ja äänestystappiot on kestetty urheasti.

Hulinan aikaan talvisodan loppumisesta tuli kuluneeksi 75 vuotta. Jos tuo joukko, hallitus ja eduskunta, olisi maaliskuussa 1940 ollut etulinjassa, viime perjantaina olisi voitu muistella myös Suomen nuoren itsenäisyyden menetyksen vuosipäivää.

Kolmisenkymmentä kansanedustajaa luopuu vapaaehtoisesti ja ainakin yhtä suuren joukon pudottavat äänestäjät. Moni poistuu Veltto Virtasen tapaan jättämättä havaittavia jälkiä suomalaiseen parlamentarismiin.

Alkuun Veltostakin riitti monenlaista meteliä, mutta niin vain parlamentin ovi sulkeutui hiljaa hänenkin perässään.

Mikäli suuressa putoamisvaarassa olevilla, jonka jokainen heistä tykönään aistii, on varalaskupaikka, työmaalle kannattaa soitella ja kysellä työvuorojaan. Äänestäjät nostavat, mutta he myös pudottavat, jokaisen ansioidensa mukaan.

Vaalikentille rientävillä ehdokkaille on kova työ yrittäessään palauttaa ihmisten uskon ja luottamuksen kansanedustuslaitokseen. Menneissä urotöissä kun ei ole paljon muistelemista. Nyt voi yrittää maalata äänestäjille rohkaisevaa kuvaa tulevaisuudesta ja luottaa siihen, että poliittinen muisti on vain kaksi viikkoa.

Poliitikot eivät juuri nyt ole suosiossa, mutta tällä kerralla kiipelistä ei pääse syyttämällä mediaa. Edustajat sössivät maineensa ihan itse.

Viime eduskuntavaaleissa äänestysprosentti oli siedettävä 70 prosenttia. Siinä on nyt tekemistä.

Suomalaisissa yliopistoissa on erityisen kehittynyt ja arvostettu politiikan ja laajemminkin yhteiskunnallisen elämän akateemisen tutkimuksen perinne. Tutkimusyksiköistä riittää eteviä kommentaattoreita jokaisiin uutisiin analysoimaan viisaasti politiikan kentän pienimpiäkin värähdyksiä.

Päättyvän vaalikauden kokemusten perusteella johonkin jatkuvasti vainottuun, vähäteltyyn ja uhanalaiseen maakuntayliopistoon kannattaisi perustaa poliittisen patologian laitos. Maakuntiin siksi, että etäämmältä näkee tarkemmin kuin läheltä.

Kansakunta on ansainnut tieteellisesti tutkitun ja kiistattoman tiedon, mitä viime viikkoina todella tapahtui.

Tieteenharjoittajien ei kuitenkaan aivan vielä kannata säntäillä. Kun pöly on vähän laskeutunut, tunteet rauhoittuneet ja parlamentarismin kalmo hiukan jäähtynyt, politiikan patologien on aika ryhtyä raakaan työhönsä.

Päivän lehti

1.12.2020

Fingerpori

comic