Uutiset

Karhu vain nousee

Venäjän ulkopolitiikka on muuttunut Mihail Gorbatsovin ja Boris Jeltsinin ajoista. Venäjä varustautuu jälleen sotilaallisesti.
Leningradin sotilaspiirin kalustoa nykyaikaistetaan. Suomen rajojen läheisyydessä on yhä enemmän sotilaallista voimaa. Itämerelle rakennetaan uudelleen laivastoa.

– Venäjä on palaamassa jaloilleen. Venäläiset haluavat olla päättämässä maailman asioista, Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen Venäjän erikoistutkija, dosentti Alpo Juntunen sanoo.

Venäjän turvallisuuspoliittinen (=ulko- ja puolustuspolitiikka) kehitys ei yllätä Juntusta. Hänen mukaansa kehitys ei ole yllätys kenellekään Venäjän asiantuntijalle.
– Venäjä on palannut ensimmäistä maailmansotaa edeltävään aikaan, Juntunen toteaa.

”Naiivi länsi”
Suomessa ja muissa länsimaissa kuitenkin kauhistellaan maan paluuta yksinvaltiuteen ja vanhaan turvallisuuspolitiikkaan.

– Kun kommunismi kukistui, lännessä syntyi euforia, että Venäjästä tulee samanlainen kuin lännestä. Tällainen ajatus oli naiivi, koska Venäjä on aina ollut erilainen.

– Petämme itseämme, jos ajattelemme, ettei Venäjä poikkea länsimaista.

Juntusen mielestä on selvä, ettei demokratia sanan länsimaisessa merkityksessä niin vain kotiudu Venäjälle. Maahan ei ole syntynyt edes puoluejärjestelmää.

– Neuvostoliiton kommunistinen puolue NKP oli maan ainoa puolue, jonka lonkerot ulottuivat joka kylään. Tämä järjestelmä jäi eloon. Uudet puolueet eivät ole pystyneet tunkeutumaan joka puolelle laajaa Venäjää.

Juntunen nimittää esimerkiksi keskusta-liberaalia Jablonkaa vain kaupunkien intellektuellien puolueeksi. Oppositio ei kyene yhteistyöhön ja kompromisseihin keskenään.

– Venäjään kuuluu autoritaarisuus. Väestö ei ole tottunut itsenäiseen ajatteluun. Äänestysaktiivisuus on laskussa, ihmiset ovat kyllästyneet politiikkaan.

Jetsinin aikana valta liukui Kremlistä. Seurasi taloudellinen ja poliittinen kaaos. Juntusen mukaan Venäjällä on aina historian aikana tapahtunut vallan hajoamista ja sen jälkeen vallan keskittymistä. Nyt on taas aika, jolloin presidentti Vladimir Putin keskittää valtaa Kremliin.

– Suomalaiset poliitikot, jotka eivät tunne Venäjää, katsovat, että pitäisi syntyä demokratia ja siten olojen vakiintua. Tällainen vaatii Venäjällä pitkän ajan. Ei Venäjän kansa jaksa sitä odottaa.

– Putin on tarttunut tähän ja vakiinnuttanut tilanteen. Yli 70 prosenttia venäläisistä kannattaa Putinia. Hän on erittäin suosittu, suositumpi kuin presidentti Tarja Halonen Suomessa.
Venäjän sisällä sanalle demokratia annetaan lännestä poikkeava sisältö.

– Siellä sanotaan, että meillä on ohjattu demokratia, kertoo Juntunen, joka vierailee säännöllisesti Venäjällä ja keskustelee venäläisten kanssa.

Hän muistuttaa, että Venäjä on yksi maailman ikivanhoista kulttuureista. Se on sotilaskansa, mikä on iskostunut syvälle.

– Venäläinen, olkoon hän kuinka köyhä, ajattelee olevansa suurvallan kansalainen.

Venäjällä ulkopolitiikan tarkoitus määritellään eri tavalla kuin lännessä. Sen ”tehtävänä on vahvistaa valtiollista riippumattomuutta, turvallisuutta ja kukoistusta”.

– Ulkopolitiikan täytyy palvella kansan etuja.
Jo presidentti Mihail Gorbatsov aikoi pyytää Suomen vierailullaan anteeksi talvisotaa. Anteeksipyynnön teki presidentti Boris Jeltsin.

– Ei varmasti pyytäisi Putin talvisotaa anteeksi. Nyt Venäjällä jopa esitetään, miten hienon sopimuksen (Vjatseslav) Molotov ja (Joachim von) Ribbentrop tekivät.

Neuvostoliiton ja Saksan ulkoministerien niin sanotun Ribbentrop-sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa maat jakoivat Itä-Euroopan. Sopimus sinetöi hyökkäykset Puolaan ja toisen maailmansodan syttymisen.

– ”Suuri isänmaallinen sota” (toisen maailmansodan taistelut Saksaa ja sen liittolaisia vastaan) on edelleen se, joka yhdistää venäläiset kansan ja kulttuurit toisiinsa. Tätä ei tajuta lännessä – eikä varsinkaan Yhdysvalloissa.

Venäjän turvallisuuspoliittista ajattelua korostaa, että maata johtavat nyt turvallisuuspalvelun entiset upseerit.

Arvovaltaa ja sotilasvoimaa
Armeija kärsi pahoin Neuvostoliiton hajoamisesta. Kalusto vanheni käsiin tai suorastaan tuhoutui. Sotilaiden moraali romahti. Aseteollisuus on nyt nostettu jaloilleen suurelta osin viennillä. Öljytuloilla maa varustaa armeijaa nykyaikaisilla aseilla.

– Venäjällä halutaan kohottaa valtion arvovaltaa. Valtio taas perustuu sotilaalliseen voimaan, sen jälkeen tulee kaikki muu, Juntunen kuvaa ajattelua.

Venäjän väitetään sijoittavan uusia joukkoja ja aseistusta Suomen rajojen tuntumaan. Meillä on nousut kohu siitä, että Ruotsin puolustusministeriön Venäjä-asiantuntija Jan Leijonhjelm varoitti helmikuussa Suomea uhasta.

– Venäjän todelliset turvallisuuspoliittiset ongelmat ovat etelässä – eivät täällä. Venäjä haluaa kuitenkin osoittaa, ettei se jätä tätä aluetta. Maan ydinalueet ovat täällä.

Suomi sai rajan tuntumaan sotilaallista voimaa jo 1990-luvulla, kun Venäjä joutui vetämään armeijaansa Keski-Euroopasta. Saksalaisten tuella tuli muun muassa muassa Alakurttiin aivan Suomen rajalle vahva tukikohta.

– Lähtisin siitä, että Alakurtti on Natoa vastaan, Juntunen sanoo.

Hänen mukaansa Venäjällä pidetään Suomea ongelmana, kun ei tiedetä, miten se suhtautuu.

– Venäjän yhteistyö Naton kanssa on joiltakin osin tiiviimpää kuin Suomen. Venäläiset upseerit suhtautuvat kuitenkin epäluuloisesti Natoon.

Venäjän luoteisosien sotilaallisesta toiminnasta vastaa Leningradin sotilaspiiri. Juntunen pitää selvänä, että Leningradin sotilaspiirin merkitys kasvaa kaiken aikaa. Neuvostoliiton hajoaminen ajoi maan Itämerellä pohjukkaan, jossa on vain Pietarin ympäristö.

Venäjä, maailman toiseksi suurin öljynviejämaa, menetti kaikki öljysatamansa. Nyt se on rakentanut öljysatamat Koiviston saarille ja Viipurin kylkeen Uuraan saareen.

Laivasto rapautui
Neuvostoliiton hajotessa maan puolustushaaroista pahiten rapautui laivasto. Kun Venäjä on viime aikoina hankkinut ilmavoimilleen ja maavoimilleen uutta kalustoa, merisotalaivaston on ajateltu edelleen jäävän kivelle soittamaan. Viime kuukausien tiedot kertovat kuitenkin, että Venäjän Itämeren laivastokin nousee. Pietarista, Kaliningradista ja Kronstadtista operoiva laivasto on saamassa uusia tehokkaita sotalaivoja ja sukellusveneitä.

– Uuden strategian mukaisesti Itämeren laivaston tehtävänä on Venäjän taloudellisten etujen turvaaminen. Kysymys ei ole vain öljyjohdon turvaamisesta.

Venäjän itämeren laivaston uudet alukset halkaisevat kohta Itämerta muun muassa Sköldvikin öljynjalostamon ja Loviisan ydinvoimaloiden tuntumassa ahtaalla Suomenlahdella.

– Suomenlahti on suomalaisten ikivanha ongelma. Sitä seuraamme jatkuvasti, toteaa Juntunen.

– Suomanlahden strateginen merkitys on kasvussa. Jos joku haluaisi vahingoittaa Euroopan unionin ja Venäjän suhteita, se voisi iskeä tällä alueella.

Hän pitää suomalaisten suhtautumista sukellusveneisiin kummallisena. Venäjä kokeilee uusia sukellusveneitä joka kevät Suomenlahdella. Ihmiset ilmoittelevat niistä muun muassa strategian laitokselle.

– Se ei ole sen kummallisempi sota-alus kuin muutkaan.
Juntunen sanoo Venäjän puolustavan Itämerta sukellusveneiden ja ohjusveneiden lisäksi ilmavoimien koneilla ja taisteluhelikoptereilla. Niitä uudistetaan nyt Leningradin sotilaspiirissä.

– Venäjä haluaa rauhan säilyvän Itämerellä, Juntunen kuvaa Venäjän ajattelua. (HäSa)

”Sairas suhde”
Kirjailija Paavo Haavikko julkaisee vielä huhtikuussa Ei. Siis kyllä -kirjan Venäjästä. Kirjassa käsitellään suomalaisten suhtautumista Venäjään, joka Haavikon mielestä on sairas.

– Kysymys Suomesta on yritetty irrottaa Venäjästä. Historian tajun puute tarkoittaa tulevaisuuden tajun puutetta, Haavikko sanoo.

Hänen mukaansa kyse ei ole vain siitä, ettei ymmärretä Venäjää. Samalla ei ymmärretä myös itseä. Suomen perustavat intressit, talous ja turvallisuus, unohdetaan suunnitelmilla Nato-jäsenyydestä.

– Täällä haaveillaan muun muassa Karjalasta, joka on sopimuksella menetetty. On turha puhua pakkorauhasta.

– Karjala-kysymys on järjetön. Nyt raja on aika kohtuullinen. Olisi (Venäjä) voinut edetä Kymijoelle saakka.

Haavikko vertaa suomalaisten pinttyneitä käsityksiä venäläisten julmuuksista uskoon, että valtiovalta tekisi yhdelle suvulle vain tuhoa.

– Suomessa puhutaan paljon Isonvihan julmuuksista. Suomalaiset tekivät samaa esimerkiksi Preussissa. Isoviha alkoi siitä, kun Kaarle XII (Ruotsin kuningas) antoi talonpojille luvan ryöstelyyn.

– Kun kävelee Helsingissä, näkee tsaarin ja suuriruhtinaan lahjoja Suomelle.

Haavikko sanoo, että venäläiset uskovat edelleen hyökkäyksen uhkaan. Meillä taas on käsitys, että emme uhkaa ketään.

– Emme lainkaan ymmärrä vastapuolta.

Haavikko ilmoittaa olevansa eri mieltä kuin puolustusvoimien komentaja, amiraali Juhani Kaskeala Venäjän varustautumisesta Suomen rajan takana. Haavikko katsoo, että kaluston nykyaikaistamisesta ja varustautumisesta on tietoa.

Päivän lehti

9.4.2020