Kolumnit Uutiset

Kari Ilkkalan oudot selitykset

Elämä itsessään voi joskus olla taruakin ihmeellisempi.

Juuri muuta ei voi sanoa viime päivien episodista nimeltä Kari Ilkkala ja SCC.

Ilkkala sanoi epäilleensä Sunny Car Centerin rahoituksessa olevan laittomuuksia, ja siksi hän vuoti asian. Autotalohankkeen omistaja Markku Ritaluoma esitteli rahoitussuunnitelman kaupunginhallitukselle.

Poliisin sijaan Ilkkala kuitenkin vuoti asian sambialaiselle verkkolehdelle ja ilmoitti tekstiviestillä, että toimittaja tai toimittajat Suomessa voivat sitten referoida tätä uutista.

Vuodosta teki pahan se, että vuodetut tiedot olivat julkisuuslain mukaan salassa pidettäviä. Ilkkala kaupunginhallituksen jäsenenä syyllistyi virkasalaisuuden rikkomiseen, josta maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta.

Kaupunginjohtajat ehdottavat, että kh ja valtuusto pidättävät Ilkkalan kaikista luottamustoimista poliisitutkinnan ajaksi.

Vuodon perusteella sambialainen verkkolehti kertoi rahanpesuyrityksestä. Todellisuudessa Ritaluoma tuli huijatuksi ns. nigerialaiskirjeellä. Eli Ritaluoma joutui hyväuskoisuuttaan rikoksen uhriksi.

Paljastuksen jälkeen Ilkkala peitteli jälkiään mahdollisimman tehokkaasti. Vielä senkin jälkeen hän kiisti vuodon, kun Markku Wiik lupasi mennä valaehtoisesti todistamaan Ilkkalan syylliseksi.

Puolitoista vuotta Ilkkala valehteli, kunnes hänen oli vankkojen todisteiden edessä pakko tunnustaa tosiasiat.

Selitykset siitä, että paljastuksellaan hän pyrki ajamaan kaupungin etua, ontuvat pahasti. Kaupunginjohtajien mukaan vielä tietovuodon aikaan ei ollut mitään mahdollisuuksia epäillä, että Ritaluoma tulee petetyksi huijauskirjeellä.

Jos Ilkkalalla oli muita parempaa tietoa, niin kaipa hän olisi marssinut poliisilaitokselle, eikä koneen ääreen rustaamaan vuotopostia Sambiaan.

Teon tarkoitusperän tietää vain Ilkkala itse. Poliittinen motiivi tulee väkisinkin mieleen. Paljastuksella yritettiin mustamaalata hanke ja poliittiset vastustajat sen mukana.

Toki politiikassa on totuttu vastapuolen kampittamiseen ja oman erinomaisuuden korostamiseen. Nyt koettu episodi ylittää kuitenkin mielikuvituksen ja härskiyden rajat.

Ilkkalan piti puhdistaa Hämeenlinnan poliittista ilmaa. Rehellisyyttä, avoimuutta ja oikeudenmukaisuutta odotettiin, mutta vallan muuta tuli.

Surullista on kaupungin kärsimät imagokolhut ja päättäjien energian suuntautuminen sisäisten selkkausten selvittämiseen.