Uutiset

Karjatalous kaikkoaa etelästä

Suomalaisen maatalouden rakennemuutos on kiihtynyt koko 2000-luvun ajan. Kun Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi, tilarekisterissä oli tuolloin lähes satatuhatta maatilaa. Jo ennen sitä niiden keskikoko oli kasvanut ja lukumäärä vähentynyt eli rakennemuutos oli käynnissä jo 15 vuotta sitten.

Tällä hetkellä tuotannossa on 65 300 maatilaa, vuosituhannen vaihteessa niiden luku oli 81 200 kappaletta.

Erityisen vauhdikasta on ollut kotieläintilojen lopettaminen. Karjanpidosta on kuluneen kymmenen vuoden aikana luopunut kaksi kolmasosaa, eniten Etelä-Suomesta. Maidon- ja lihantuotanto on entistä selvemmin keskittynyt C-tukialueelle eli Pohjanmaalle sekä Itä- ja Keski-Suomeen.

Muutoksista huolimatta viljelty peltoala ei ole merkittävästi vähentynyt. Lopettaneet viljelijät ovat joko vuokranneet ja myyneet peltonsa naapureilleen. Suunta on juuri toivotun mukainen, tilojen keskikoot ovat kasvaneet koko EU-jäsenyyden ajan.

Maataloustuotannosta luopumiselle on monia syitä. Yksi tärkeimmistä on tuottajien ikääntyminen. Maanviljelijän ammatti ei enää vuosiin ole ollut kovin vetovoimainen eikä tiloille ole löytynyt jatkajia. Alan heikko kannattavuus, työn sitovuus etenkin karjatiloilla ja ammatin yleinen arvostus eivät houkuttele etenkään sellaisia maaseudun nuoria, joilla on koulutus johonkin muuhun työhön.

Kansallisen maatalouspolitiikan aikana varjeltu omavaraisuus on tilojen vähentyessä lähestulkoon olemassa. Vain leipäviljaa ja naudanlihaa on viime vuosina tuotettu vähemmän kuin on kulutettu. Maidontuotannossa on alitettu EU:n asettama 2,3 miljardin litran kansallinen kiintiö, mutta maitotuotteiden vienti ja tuonti ovat jokseenkin yhtä suuria.

Sianlihaa on tähän asti riittänyt vientiin asti, mutta viimeaikainen heikko kannattavuuskehitys on iskenyt juuri sikatiloihin. Se näkyy poikkeuksellisen suurena lopettaneiden tilojen määränä. Ellei tilanne muutu, lähivuosina Suomeen joudutaan tuomaan sianlihaa.

Tilojen vähentyminen tuntuu maaseutukunnissa monin tavoin. Maataloudessa menetetyille työpaikoille ei löydy korvaavia, työikäiset muuttavat pois ja väestö ikääntyy. Sellainen tuntuu vääjäämättä myös kunnissa, joissa elinkeinorakenne on yksipuolinen ja perustuu alkutuotantoon.

Monipuolisen elinkeinorakenteen paikkakunnilla muutosta tuskin huomaa. Tiloilla asutaan ja niiltä käydään muualla työssä. Monelle osa-aikaviljely on vaihtoehto, mutta se tarkoittaa pääasiassa viljanviljelyä, karjanhoitoon ei juuri ole mahdollisuutta.

Asiantuntijoiden mukaan maatalouden rakennemuutos ei ole vielä lopussa. Arvio on helppo uskoa viime vuosien kehityksen valossa. Läheskään kaikilla vielä tuotannossa olevilla tiloilla ei investoida tuotantorakennuksiin, koneisiin tai lisämaan hankintaan. Se on merkki jäähdyttelystä. Kun jäähdyttelijät saavuttavat eläkeiän, tuotanto loppuu.