Uutiset

Karkaako mopo ja iskeekö vauhtisokeus?

Hämeen Sanomissa oli aiemmin alkuviikosta juttu kaupunginvaltuustossa käytetyistä puheenvuoroista. Kaupunginjohtaja oli lehden mukaan todennut, että ilmeisesti on nostettava salivuokria (lue koulut ja vastaavat), jotta saadaan erään uudehkon urheilutilan käyttökapasiteettia nostettua.

Olipa järkyttävää luettavaa ja onpa kaupunki todella ahdingossa, jos tällaista edes ajatellaan.

Miksi vastuuttomasta ja suunnittelemattomasta toiminnasta vastuu pitäisi vierittää lasten ja nuorten harrastuksen kautta heidän vanhempiensa maksettavaksi?

Olen itse päässyt osallistumaan kaupungin liikuntastrategian luomiseen muutama vuosi sitten. Lukemattomia tunteja väännettiin urheiluseurojen edustajien, virkamiesten ja luottamushenkilöiden toimesta hienoja lauseita paperille. Tuloksena oli todella hyvä ja upea tuotos. Totuus on kuitenkin toisenlainen tässäkin asiassa.

Kaduttaa se, että tuli tuhlattua vapaa-aikaa, sillä mikään tässä strategiassa uudistettu asia ei ole toteutunut edes pieneltä osin. Jälkikäteen hyvältä tuntuu ainoastaan se, että suunnittelutyössä oli tarkoitus tehdä hyvää kaupungin liikkuvien lasten ja nuorten eteen.

Vastaavanlaista vastuuttomuutta asioiden käytännön toteuttamattomuudesta löytyy kyllä kaupungin kaikilta toimialoilta.

Taloudellisia resursseja voisi etsiä vaikka kaupungin sisältä toimialoittain. Kun vähän tuuletettaisi, järkeytettäisi ja katsottaisi toimintaa kauemmas tulevaisuuteen, voisi rahoitusta löytyä organisaation sisältä, eikä virheiden maksumiehiä olisi aina toimintaan osallistuvat.

Miksi sitten kuntien ja kaupunkien toiminta ei muutu vaikka yhteiskunta sitä vaatii? Siksi, että oma etu ja oma verkosto on tärkein, ei kaupunkilaisten etu laajemmin ajateltuna. Miksi näin? Siksi, että Suomen kunnissa ja kaupungeissa valtuustossa tai hallituksessa päättäjinä olevien työnantaja on 30-50 prosenttisesti kunta tai kaupunki.

Jari Malinen

Hämeenlinna