Uutiset

Karkki kovien kansien väliin

Noin 5000 vuotta sitten Kiinan keisari Shen Nung lausui historialliset sanansa. Hän totesi maassa yleisen lakritsikasvin juuren mutustelun vaikuttavan myönteisesti sydämen ja haiman toimintaan sekä parantavan muun muassa haavoja.

Tie lakritsin maailmanvalloitukselle oli avattu. Sittemmin esimerkiksi Egyptissä lapsifarao Tutankhamonista tuli nuoreen ikäänsä nähden yllättävän kova terveysintoilija.

Lakritsi valloitti maailmaa – ja auttoi valloittamaan maailmaa. Aleksanteri Suuren sotilaiden on sanottu pureskelleen lakritsijuurta ja hoitaneen marssien rasittamia jalkojaan lakritsijuurta sisältävillä kääreillä. Napoleon Bonaparte lievitti puolestaan lakritsilla taistelujännitystä – kahakat sujuivat vaihtelevalla menestyksellä, mutta keisarin hampaat tummuivat.

Mari Leppäsen kirjoittama Lakua! -kirja paljastaa myös sen, että nykylaku syntyi puolivahingossa vuonna 1760, kun Leedsin lähellä sijaitsevan Pontefractin kaupungin apteekkari George Dunhill kaatoi lakritsiuutteeseen sokeria ja jauhoja.

Lakriksi saapuu Pentinkulmalle

Suomalainen karamelliteollisuus syntyi pikku hiljaa 1800-luvun lopulla. Seuraavan vuosisadan alussa puritaaninen kansa tutustutettin myös lakritsiin.

Perusteellisesta Lakua! -kirjasta löytyy tietoa muun muassa mustan nautintoaineen terveysvaikutuksista ja terveyshaitoista, suomalaisten valmistajien historiikkeja sekä hyviä lakritsireseptejä. Siitä on kuitenkin unohtunut Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta löytyvä herkullinen kuvaus siitä, miten lakritsi valloitti Pentinkulman:

Lakritsi edusti Jussille kaikkea sitä kelvotonta, mitä kauppa oli kylään tuonut. Mutta siitä huolimatta hän ei milloinkaan oppinut lausumaan tuon vihaamansa mustan tahnan nimeä. ”Siinä juoksee jo kakarat naama lakriksissa, vaikka ei ole aina leivänpalastakaan tietoa”

Mitähän taloudellisesti ajatteleva, puurtamista ja itsehillintää korostava Koskelan Jussi olisi ajatellut yltäkylläisestä nykyajastamme, jolloin ’lakriksia’ mussuttavat innokkaasti myös aikuiset? Siis ainakin salaa, silloin kun lapset ovat jo nukkumassa¿

Isokokoisia lapsia

Kun vielä takavuosina karamelleja popsivaa aikuista katsottiin hieman oudoksuen, niin nykyään asenteet ovat muuttuneet selvästi sallivammiksi.

Tästä kertoo sekin, että suklaan, salmiakin ja lakritsin kaltaiset äkkiseltään hieman triviaalilta tuntuvat aiheet kelpaavat laajojen tieto- ja kuvateosten teemoiksi. Jukka Annalan Salmiakki-kirja nousi taannoin jopa Tieto-Finlandia ehdokkaaksi.

Ilmiön voidaan tietenkin nähdä kertovan nykykulttuurimme infantiilisuudesta; karkkikulttuuri istuu hyvin myös aikamme nautintokeskeisyyteen sekä vaatimuksiin tarpeiden nopeasta tyydyttämisestä. Täysi-ikäiseksi kasvaneet eivät halua luopua lapsena hyväksi toteamastaan, kun sosiaalinen painekaan ei siihen pakota.

Mutta lakukirjailija, graafikko, taidemaalari Mari Leppänen huomauttaa, että asialla on myös toinen, makea puolensa:

”Olen lapsenmielinen, rakastan satuja ja vanhojen lakritsikääreiden kivoja figuureja. Maailmassa on vakaviakin asioita, mutta ihan kaikkia juttuja ei pidä ottaa niin tosissaan. Lapsenmielisyyden säilyttäminen tekee elämästä kevyempää, mukavampaa ja edistää myös luovuutta”

Ja sitten on tietenkin vielä se yksi, ihan vastaan sanomaton syy. Lakritsi on hyvää.

Onko karkista lääkkeeksi?

Lakritsi-kasvia on käytetty Kiinassa ja monissa muissakin maissa jo tuhansia vuosia lääkekasvina. Mari Leppänen ei löytänyt kuitenkaan Suomesta haastateltavaksi lääkäriä, joka olisi perehtynyt lakritsin lääkekäyttöön.

Suomessa kotikonsteihin on kuulunut lakritsin popsiminen mm. mahavaivoihin ja kurkkukipuihin. Nykyisissä yskänlääkkeissä lakritsia käytetään pääasiassa peittämään muiden lääkeaineiden pahaa makua.

Lakua!-kirjassa muistutetaan myös lakun terveysvaaroista, mm. karieksesta. Ahkera lakritsin syöminen voi myös sekoittaa elimistön suolatasapainoa ja nostaa verenpainetta.

Raskaana olevien naisten kannattaa harkita lakritsista pidättäytymistä, sillä suomalaistutkimuksen mukaan runsaasti lakua syöneet äidit synnyttivät keskimäärin 2,5 päivää aikaisemmin kuin vähiten lakua syöneet.

Matti Välimäki