Uutiset

Karkulaiset kurkistivat ladon ovesta

Monet luultavasti tuntevat sadun, jossa siltapeikko ärisee suojistaan: ”Kuka häiritsee rauhaani?”. Lampuri Helena Eerolan tuttavalle kävi vähän samaan tapaan. Paitsi että miestä ei tiirannut peikko. Se oli lammas. Ja toinenkin lammas.

Helena Eerola oli ollut jo viikkoja huolissaan kesäkuussa karanneista emolampaasta ja tämän karitsasta. Ne katosivat laitumeltaan iittalalaiselta maatilakirppikseltä kuin villahöytyvät tuuleen.

Eerola etsintäkuulutti lampaansa muun muassa Hämeen Sanomien mielipidesivulla. Omien kasvattien kohtalo huoletti.
Kukaan ei tiedä, miten lampaat häipyivät. Mutta nyt tiedetään, miten ne löytyivät.

Se on se peikkomainen tarina, jossa maanviljelijä meni kaikessa rauhassa pellolleen kaatamaan heinää. Traktorin pörinä sai aikaan liikettä pellolla olevassa ladossa, ja ovelle ilmestyi kaksi naamaa katsomaan, kuka kumma pellon rauhaa häiriköi.

Eerolan tuttava näki kurkistajat, laski yhteen yksi ynnä yksi, sulki ladon ja soitti Helena Eerolalle.

– Jos ne eivät olisi olleet ladossa, niitä olisi luultavasti ollut mahdotonta saada kiinni. Muutamassa viikossa ne olivat päässeet vapauden makuun, Eerola kertoo.

Kaksi eri latomajoitusta
Äiti- ja lapsilammas näyttivät ottaneen ilon irti seikkailustaan. Karitsa oli kasvanut hurjasti, ja molemmat olivat tyytyväisiä ja hyvinsyöneitä.

– Maailma on nyt ruokaa täynnä. Se vain ihmetyttää, mistä ne ovat löytäneet juomavettä.

Pelto, jonka lampaat olivat valinneet kesämatkailukohteekseen, oli vain parin kilometrin päässä paikasta, josta ne olivat lähteneet liikkeelle. Lähistöllä oli kaksi latoa, joissa molemmissa oli lampaiden asumisen merkkejä.

– Lampaat olivat ilmeisesti ensin asuneet syrjäisemmässä ladossa ja tulleet sieltä lähemmäs asutusta.

Helena ja Ilkka Eerolaa mietitytti, miten mahtaa käydä, kun karkulaiset päästetään laitumelle kotona olevan katraan kanssa. Tarvittavat reissut oli kuitenkin ilmeisesti jo tehty, sillä seuraavana päivänä kaksikko kulki muun lauman mukana kuin ei olisi poissa ollutkaan.

– Nyt ne ovat kotona ja pysyvät, Helena Eerola nauraa. (HäSa)