Uutiset

Kartta ei takaa, että löytää perille

Hesarissa (HS 3.7.) oli juttu, jossa kerrottiin matkaan valmistautumisesta muun muassa facebookin, googletuksen ja sähköpostin avulla.

Jutun tekijä oli lukenut teininä jackkerouacit ja puhelinluetteloiden kokoiset matkakuvastot. Nykyisin hän ja hänen matkaseurueensa suunnittelevat reissut viimeisen päälle tarkkaan.

Suunnittelupalavereissa he piirtävät jopa tarkan reitin googlen karttapalveluun. Ja älypuhelimesta löytyy kuulemma apu, jos ei tiedä, kenen patsas möllöttää reitin varrella.

Sosiaalisen
median avulla selviää sekin, minkälainen matkalaukku kannattaa missäkin maassa olla.

Kaiken tiedon pitää olla tuoretta, vuoden takainen kommentti ei suunnitteluryhmälle enää kelpaa, koska kaikki voi olla muuttunut. Tottahan se on. Maailma muuttuu.

Jutun tekijän mielestä kaikki yllätykset ovat ikäviä. Jutun lopuksi hän toteaa, että voihan sitä hankkia pelkän menolipun, mutta se ei hänen mielestään tee poluista yhtään vähemmän tallattuja.

En tunnustaudu pelkän menolipun ostajaksi, enkä kaipaa vähemmän tallattuja polkuja, mutta juttu hämmensi. Kaikki se suunnittelu kauhistutti ja kiehtoi.

Yritän joskus suunnitella elämääni vuorokaudeksi eteenpäin, tai no, ainakin pariksi tunniksi eteenpäin. Katson esimerkiksi nettikartasta, missä seuraava haastattelu pitäisi tehdä. Otan kartasta jopa printin, jotta varmasti löydän perille.

Aika usein eksyn matkalla, eikä printistä ole mitään hyötyä, koska en pysty enää paikallistamaan itseäni kartalle.

Vahingossa voi joutua polulle, jolla ei ole tallusteltu. Se tuntuu kivalta, tai sitten ei. Riippuu polusta.

En
tunnustaudu ihmiseksi, joka aina eksyy. En vain löydä helposti perille. Onneksi on ihmisiä, joilta voi kysyä neuvoa.

Jackkerouacien kirjoittamat kirjat kertovat paljon muustakin kuin reissusta. Ne kertovat ihmismielestä, joka on samanlainen joka paikassa, vaikka maisema vaihtuisi. Vai kertovatko ne siitä, ettei ihminen osaa pysähtyä?

Ulkomaille lähtiessä voi googlata kohteen ravintoloita tai yleisiä kulkuvälineitä tai hotelleja, mutta kaupungin kadulla hyviä paikkoja onkin vieri vieressä. Kadulla kulkee myös ihmisiä, joista aina joku haluaa jutella ulkomaalaisen kanssa ja vinkata, minne kannattaa mennä ja miten. Sen tuoreempaa tietoa ei ole.

En
tunnustaudu ihmiseksi, joka seikkailee rohkeasti. Elämä vain vie eteenpäin suunnittelutaidon puutteessa.

Sama ilmiö on havaittavissa kesäisillä uintireissuilla. Matka parkkipaikalta rannalle on vielä juroa, täytyy katsella maahan, ettei tarvitse kohdata ketään. Mutta vedessä tilanne on aivan toinen. Vastaanuivien kanssa on helppo jutella tai vaihtaa muutama ystävällinen sana.

En
tunnustaudu ihmiseksi, joka tutustuu helposti ihmisiin. Suustani vain tulee joskus sanoja, joihin joku joskus reagoi. Niin monet tekevät. Järvessäkin.