Kolumnit Uutiset

Käry mikä käry

Hiihtäjä Therese Johaugin käry klostebol-nimisen anabolisen steroidin käytöstä on yksi käry monien aikaisempien joukossa.

Pienikokoinen norjalaishiihtäjä nousi suureksi ja jopa suunnattomaksi uutiseksi, koska hän on vuonomaan kasvattina lajinsa ensimmäinen.

Hiihtourheilun ystävä voi kääntää kylkeä ja jatkaa Lahden MM-kisojen odotusta. Kenet tämä voi muka yllättää: norjalaisetkaan eivät ole kuolevaisia kummallisempia.

Kansainvälinen hiihtourheilu on huipputasolla isoa bisnestä. Johaugille hiihto on ammatti, jonka ohessa hänellä on merkittävää hiihtovarustebisnestä. Samalla alalla edellähiihtäjänä on toiminut norjalainen – koskaan käryämätön – Björn Dählie.

Suunnattoman tunnemyrskyn on Johaugin tapauksessa synnyttänyt hänen imagonsa esimerkillisenä norjalaisuuden ilmentymänä. Hän on maaseudun, raikkaan ulkoilman ja kovan ylämäkiharjoittelun kasvatti.

Nyt tuo puhtoinen kuva romahti. Sen sai aikaan suurimmaksi osaksi Therese ihan itse.

Toistaiseksi määrätty kahden kuukauden kilpailukielto on mitätön rangaistus. Doping-säännökset ja urheilijoiden oikeusturva ovat kuitenkin suo, johon ei saada tasapuolisuutta tai oikeudenmukaisuutta näköjään millään ilveellä.

Maastohiihto on kansainvälisenä lajina sen verran pieni, ettei voi kuin ihmetellä, miten paljon sen sisälle mahtuu kateutta, salaliittoteorioita ja lähes kaiken kattavaa pahansuopaisuutta.

Tavalliselle hiihdon ystävälle tulee jälleen kerran mieleen: ei voisi vähempää kiinnostaa.

Hiihtäkää reilusti kilpaa, testeissä kärynneet ovat kärynneitä, ja jos näyttöä ei ole, niin pulinat pois ja paras (käryämätön) voittakoon.

Norjalaiset käyttävät suurta valtaa hiihtourheilussa. Se perustuu hyvään menestykseen, joka taas on monen asian summa. Yksi niistä on se, ettei kiellettyjen menetelmien käytöstä ole jääty aikaisemmin kiinni.

Lukuisia epäilyjä ja jopa jonkin sortin paljastuksia on nähty ja kuultu. Vain todelliset käryt kuitenkin lasketaan.

Suomalaisessa hiihdossa on kantapään kautta opittu, että murheen laaksossakin on pakko katsoa eteenpäin.

Suuretkaan voitot eivät ole sen arvoisia, että niiden takia kannattaisi vaarantaa ihmisen terveys tai tulevaisuus. Siksi on kunniakkaampaa tulla MM-laduilla vaikka viidenneksitoista kuin menestyä kepulikonstein.