fbpx
Uutiset

Käsittämätöntä

Se on todella käsittämätöntä, miten tehokkaasti ja tyrmistyttävän nopeasti me mitätönmieliset suomalaiset tapamme rikkaan kielemme. Sillä sitähän se englannin kielen sotkeminen jokaiseen ellei peräti useampaan lauseeseen on, mitä me suuresta maailmasta syrjäytyneet käytämme tehostaaksemme olemattomuuttamme – oman kielen tappamista, ettei erotuta suurten joukosta.

Suomensekainen englannin kieli (vai oliko se toisin päin?) tuntuu tekevän monet suomalaiset ihmiset viisaammiksi, varsinkin ne, jotka pääsevät pätemään median välityksellä.

Kauppojen nimet: tyylikkäästi englanninkielisiä; tv-ohjelmien nimet: tyylikkäästi englanninkielisiä; ravintoloiden nimet: tyylikkäästi englanninkielisiä – suomalaisille.

Eikä sovi unohtaa paikallista autokoulua, jonka nimi on myös tyylikkäästi englanniksi.

Kuinka mautonta kaikki tyynni! Ettekö te koskaan ole tulleet ajatelleeksi, että jokainen englanninkielinen sana suomenkielisessä lauseessa tappaa suomalaisen sanan?

Urheiluselostukset ovat nykyään täynnä sekavaa puhetta, mutta jos tarkasti kuuntelee, sieltä voi löytää ymmärrettävän suomenkielisen sanan tai peräti lauseen silloin tällöin. Samoin toimittajat, jotka selostajien kanssa yksissä tuumin viljelevät urheiluslangia koko kansalle, niin kuin mukamas kaikki kuulijat/katsojat olisivat 15-vuotiaita finnipäitä.

Opetetaanko kouluissa enää äidinkieltä lainkaan? Tuskin, sillä en ole nähnyt opettajien marssivan kaduilla kirkuvin kyltein puolustamassa opettamaansa kieltä.

Kirjoitin lähes kymmenen vuotta sitten runon suomeksi, mutta nimesin englanniksi. Pyydän moukkamaisuuttani anteeksi, sekä sitä, että siitä runosta tuli niin huono.

Kirjoitan joskus englanniksi pieniä tarinoita, mutta eipä moni kotimainen ole niitä nähnyt. Ei niissä kerrota tarinoita Suomesta, jonka asuttamat ihmiset imevät muovisen tyhjyyden Amerikasta ja jahtaavat kuin järjiltään jotain saavuttamatonta rikasta – paikkaa, joka odottaa pullollaan loputtomasta onnesta.

Meidän pitäisi olla ylpeitä siitä, että tämä maa on vielä metsäinen ja soinen. Vielä voi erottaa tuuhean metsän yksinäisestä kuusesta. Vielä voi kalastaja saada taimenen joesta. Se on kauneimmillaan yksinkertaista, työntyy leijonan suusta outo kieli, jolle ei löydy vertaista.

Markus Laitinen

Hämeenlinna

Menot