Uutiset

Kasvihuoneilmiö on totinen uhka

Suomessa on laadittu kuuden ministeriön voimin strategia ilmastonmuutoksen varalle. Maapallon ilmasto lämpenee, kun kasvihuoneilmiö etenee vääjäämättä, vaikka kansainvälisin sopimuksin pyritään patoamaan hiilidioksidipäästöjä.

Kasvihuoneilmiön ennustetaan nostavan Suomessa keskilämpötilaa vuoteen 2080 mennessä peräti 15-25 astetta. Tällainen ilmastonmuutos, vaikka se tapahtuisi vuosikymmenien aikana, aiheuttaa muutoksia luontoon ja myös rakennettuun ympäristöön. Mikäli ennuste toteutuu edes osittain, odotettavissa on ainakin myrskyjä ja tulvia.

Maapallon lämpeneminen ei olisi yksinomaan kielteistä, se toisi myötään myös myönteisiä olosuhteiden muutoksia. Kylmässä pohjolassa rakennusten lämmittämisen tarve vähenisi, kesäkausi pitenisi, kasvinviljelyn ja metsätalouden mahdollisuudet monipuolistuisivat. Vaikka maapallo lämpenee napapiirin pohjoisosia myöten, lunta olisi edelleen Lapissa. Se lisäisi sen kiinnostavuutta entistä eksoottisempana lomakohteena.

Ilmaston lämpenemiseen ei silti pidä ehdoin tahdoin pyrkiä. Ongelmia on luvassa runsastuvista sateista, jotka lisäävät tulvia ja eroosiota. Lämmenneiden vesien leväkukinnot runsastuvat, myrskyt ja tulvat koettelisivat entistä useammin. Maan eteläosien talvet alkaisivat muistuttaa nykyisiä Keski-Euroopan talvia, lumesta ei enää ole tietoa.

Tuoretta ilmastonmuutosstrategiaa ja sen perustana olevia tutkimuksia voi pitää maailmanlopun ennusteena, jopa turhana pelotteluna. Näin ei välttämättä ole. Kun asiaa tarkastellaan elettyjen vuosikymmenten tilastoista, maapallon lämpötila on kaiken aikaa kohonnut. Vuodet eivät toki aina ole veljeksiä, kylmiä jaksojakin sattuu silloin tällöin, mutta pitkän ajan tilastointi osoittaa selvän suunnan.

Mikäli keinot kehityskulun muuttamiseksi jo nyt tiedetään tehottomiksi tai rajallisiksi, on hyvä, että ilmastonmuutokseen varaudutaan hyvissä ajoin. Strategia on ainakin suuntaa antava, vaikka vuonna 2080 kaikki ei olisikaan, kuten nyt on arvioitu.

Kasvihuoneilmiön etenemiseen ei kannata suhtautua vähätellen eikä ainoatakaan keinoa sen hillitsemiseksi pidä sulkea pois. Fossiilisia polttoaineita korvaavia energialähteitä pitää etsiä ja kehittää maailmanlaajuisesti. Uusiutumattomia luonnonvaroja tuhlaavia tuotantomenetelmiä on muutettava niin, että hiilidioksidipäästöt pienevät edelleen. Parjattu ydinvoima voisi tarjota ratkaisun ongelmiin.

Maailmanlaajuisen kehityssuunnan muuttaminen on työlästä, ehkä ylivoimaista eikä se toteudu edes yhden sukupolven aikana. Monet kehitysmaat ovat vasta kulutuksensa alkutaipaleella, pyrkimykset elintason kohottamiseen vaativat aina energiaa.

Ilmastonmuutoksessa ei kyse ole maailman lopullisesta tuhoutumisesta, vaan hitaasti toteutuvasta elinympäristön muuttumisesta.

Ministeriöiden strategia vastaa tämän hetken näkemyksiä ja toimii omalla tavallaan selviytymis- ja varautumisoppaana. Tutkimustietoa tulee kaiken aikaa lisää. Startegiaa ei missään tapauksessa kannata jättää hyllyille pölyttymään, vaan se pitää aika-ajoin päivittää.