Uutiset

Kasvukolmio vetää muuttajia

Muuttajat, jotka ovat pääosin työikäistä väestöä, jättävät jälkeensä autioituvia paikkakuntia.

Suomessa on parhaillaan menossa ennen kokematon maan sisäinen muuttoliike, jolle ei vedä vertoja edes 1970-luvun suurmuutto. Kansa pakkautuu etelään, Helsingin, Tampereen ja Turun muodostamaan maantieteellisen kolmioon.

Kanta-Hämeen kaupungeista vain Forssa on menettänyt asukkaitaan, Hämeenlinna ja Riihimäki puolestaan lisänneet koko 2000-luvun ajan.

Muuttoliikettä tutkinut kehitysjohtaja Timo Aro porilaisesta Net Effect Oy:stä nimeää Helsingin Sanomien haastattelussa neljä merkittävää tekijää, jotka saavat ihmisten vaihtamaan kotiseutuaan.

Yksikään Aron mainitsemista muuttoliikettä kiihdyttävistä tekijöistä ei ole yllättävä.

Vanhanaikaista aluepolitiikkaa, jossa kehitysalueille ohjataan tuntuva summa valtion rahaa, ei enää maassa harjoiteta.

Laki kotikunnasta on uudistunut niin, että esimerkiksi opiskelijat kirjautuvat opiskelupaikkakunnan asukkaiksi. Muutos näkyy erityisesti yliopisto- ja koulukaupunkien väestökehityksessä.

EU-jäsenyyden myötä maatalouden ja koko maaseudun rakennemuutos sai vauhtia ja alkutuotannon työpaikat ovat huvenneet entisestään.

Asenteet ja mielikuvat hyvinvoinnista ovat Timo Aron mukaan muuttuneet niin, että vauraiksi mielletyt kasvukeskukset vetävät luonnostaan ihmisiä työttömyyden ja osattomuuden koettelemilta seuduilta.

Etelän muuttovoittokolmiossa ollaan luonnollisesti tyytyväisiä kehitykseen. Kukapa ei iloitsisi uusista työpaikoista ja veronmaksajista.

Muuttovoitolla on myös nurjat puolensa. Tulijat tarvitsevat lisää asuntoja, päiväkoteja ja kouluja sekä mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon.

Esimerkkejä väestön keskittymisen aiheuttamista sosiaalisten ongelmien kärjistymisestä on paljon suurista kaupungeista. Ne eivät tahdo selvitä pitkäaikaisesta työttömyydestä, joka heijastuu lisääntyvänä päihteiden käyttönä, rikollisuutena ja syrjäytymisenä.

Muuttajat, jotka ovat pääosin työikäistä väestöä, jättävät jälkeensä autioituvia paikkakuntia, joiden ikärakenne on kääntymässä vanhusvoittoiseksi. Muuttotappiokuntien on selvittävä velvoitteistaan, muun muassa vanhusten hoidosta, vaikka veronmaksukykyinen väki olisi jo kaikonnut toisaalle.

Yhteiskunnallisesti ongelmatonta mittava maassamuutto ei siis missään tapauksessa ole. Toisaalta ei ole olemassa vahvoja keinoja sen ohjailuunkaan. Ihmisiä ei voi pakottaa jäämään sijoilleen, kasvukeskusten portteja ei voida sulkea.

Työllisyyden kohennuttua työpaikkoja voisi taas syntyä myös kasvukeskusten ulkopuolelle. Monet yritykset sijoittuvat jo nyt pääkaupunkiseudun ulkopuolelle turvatakseen työvoiman saantinsa. Avokätisiin aluetukiin ei kuitenkaan pidä ryhtyä, sillä keinotekoiset työpaikat osoittautuvat harvoin kovin kestäviksi.

Yhteiskunnan toimin voidaan jossain määrin ohjata yritysten sijoittumista. Kun kuntien palvelut ovat kunnossa, työpaikkoja syntyy. On kuitenkin seutuja, joissa peli alkaa olla jo menetetty.