Uutiset

Kataisestakin paljastui se ärjympi puoli

Kokoomuksen puheenjohtajasta, valtiovarainministeri Jyrki Kataisesta on piirtynyt julkisuuteen ihannevävyn perikuva: kohtelias, huomaavainen, äärettömän rauhallinen ja kaikin puolin fiksu.

Tuohon kuvaan tuli särö, kun julkisuuteen putkahti tieto hänen ärjymmästä puolestaan. Katainen on antanut kipakkaa palautetta niin Ylen Moskovan kirjeenvaihtajasta kuin Supon toiminnasta johtaja Seppo Nevalalle. Viive on viisi vuotta ja Nevalakin jo edesmennyt.

Joka tapauksessa Kataisen pinna on palanut, eikä palaute ole mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Se on enemmänkin ollut kiukkuista tunteenpurkausta ja sisältö sen mukaista.

Katainen puolusteli tuittuiluaan sillä, että on parempi antaa palautetta tässä ja nyt suoraan, karkeastikin, kuin pitää mölyt mahassaan. Hän näki myös hyviä puolia herkkähipiäisyydessään, koska ”paksu nahka kovettaa myös sielun”.

Suomessa poliitikoilta edellytetään korrektia käytöstä kaikissa tilanteissa. Tunteiden, varsinkin vihaisten, näyttäminen on aina lööpin aihe. Negatiiviset uutiset tahtovat seurata toistaan.

Vaikka kansa karsastaakin poliitikkojen kiukuttelua, ei se aina vaikuta poliitikon saati puolueen suosioon. Meillä on pitkä perinne ärhentelystä aina J.K. Paasikivestä ja Urho Kekkosesta lähtien.

Monen nykypoliitikonkin muistissa ovat vielä Urho Kekkosen lähettämät myllykirjeet ja saakelin tunarit -palautteet. Presidentti Mauno Koivisto taas mutisi itsekseen ja suuttui tavan takaa toimittajille. Jopa niin, että välit Yleen katkesivat ja Koivisto esiintyi mieluusti kilpailevalla MTV:n kanavalla.

Kataisella on myös matkaa ex-pääministeri Paavo Lipposeen (sd), puhemies Sauli Niinistöön (kok.) ja presidentti Tarja Haloseen.

Paavon kartusta saivat yhtä hyvin omat kuin vieraat. Demarinaiset itkeä tiristivät, kun Paavon pinna paloi. Tuohtuneena Lipponen haukkui poliittisia vastustajia tavalla, josta oli pakko vetää takaisin anteeksipyyntöjen kera.

Niinistöllä on ollut tapana kurmoottaa eduskuntaa sen ylimpänä vallankäyttäjänä. Nuuka-Niinistö on vaatinut kulukuria kansanedustajille kovin sanoin ja saanut sen takia jopa kiusaajan maineen.

Tarja Halonen tunnetaan tulistumisistaan. Yksittäisiä tapauksia ei kuitenkaan ole noussut esiin, jos kohta sitäkin enemmän tapauksista on juoruttu poliittisissa piireissä.

Erikoista kaikille kolmelle on suosion säilyminen. Lipponen oli loppuun asti SDP:ssä tavattoman suosittu puheenjohtaja. Ongelmat puolueessa alkoivat kun hän lähti. Niinistön ja Halosen kohdalla tilanne on sama. Suosio on säilynyt hämmästyttävän hyvänä.

Edellä mainitusta tuleekin mieleen, että pyrkiikö Katainen karjumalla tuohon kovaan valtiomiessarjaan. Ex-pääministeri Matti Vanhanen ei siihen kuulu. Hän käyttäytyi aina korrektisti. Ehkä räjähtäminen olisi auttanut jaksamaan. Nyt hän jää historiankirjoihin luopujana.

pauli.uusi-kilponen@hameensanomat.fi

Päivän lehti

30.10.2020

Fingerpori

comic