Uutiset

Käteen jää RKP:n vähemmistöhallitus

Vaikka kevään vaaleihin on vielä lähes neljä viikkoa aikaa, jo nyt on selvää, että hallitusneuvotteluista tulee pitkät ja vaikeat. Puolueet yksi toisensa jälkeen ovat kivenneet hallituspolkunsa umpeen monilla kynnyskysymyksillä ja reunaehdoilla.

Niinpä onkin asiantuntematonta edes kuvitella uuden hallituksen olevan iskussa perinteisesti vapuksi, siinä ja siinä onko edes helluntaiksi tai juhannukseksi.

Liehakot puoluejohtajat ovat ihan vapaaehtoisesti maalanneet itsensä nurkkaan ja vieläpä suurilla uhon pensseleillä.

Kokoomus ei lähde hallitukseen, joka kiristää palkansaajien ansiotuloverotusta, jyrisi puheenjohtaja Jyrki Katainen.

Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Jutta Urpilainen vannoi punastumatta, etteivät demarit ikinä istu hallituksessa, joka korottaa eläkeikää.

Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen puolestaan rähjäsi Rokualla, että kepulaisia on turha maanitella porukkaan, joka ei sitoudu uusiutuvan energian edistämiseen.

Vasemmistoliiton vihainen nuorimies Paavo Arhinmäki telkesi puolueensa oppositioon vakuutuksillaan, ettei hänen joukkonsa seiso sen hallituksen riveissä, joka ei sitoudu köyhyyden vähentämiseen eikä sido opintotukea indeksiin.

Vihreiden Anni Sinnemäkeä katraineen ei nähdä kokoonpanossa, joka antaa luvan ydinvoiman rakentamiselle. Kummallista, vaikka vihreillä on jo vastaavasta kokemusta ja yleensä ensimmäinen kerta on pahin asiassa kuin asiassa.

Mikäli tunnustuksellista uskonnonopetusta ei kirjata hallitusohjelmaan, kristillisten ovea on turha kolkutella ja tarjota meille ministerinsalkkuja, linjasi puheenjohtaja Päivi Räsänen taannoin Ylöjärven Sanomissa.

Puoluejohtaja Timo Soinin veroisia huulenheittäjiä on joka kirkonkylän baareissa. Läppää voi kuunnella hetken, ehkä naurahtaakin, mutta vakavamielisen politiikanteon uskottaviksi ainespuiksi siitä ei ole.

Perussuomalaiset ovat rajanneet siitä hallituksessa, missä he istuvat, vihreät pois. Soini ei ole mukana myöskään porukassa, joka lisää takuita velkaperille EU-maille.

Läpänheittäjän edessä on joko takinkääntö tai oppositio, sillä takuita ei taida enää päästä karkuun.

Mikäli puheet tästä vielä loppusuoralla jyrkkenevät, ja ne myös pitävät loppuun asti, ainoaksi vaihtoehdoksi jää RKP:n vähemmistöhallitus. Ruotsalaisilla ei ole kynnyskysymyksiä, heille käy kaikki.

Jännittävää on meillä tavallisilla kansalaisillakin, sillä vaalit sattuvat palmusunnuntaiksi. Sosiaalidemokraatit kertovat käyvänsä ihmisten ovilla kinuamassa ääniä.

Koskaan ei tiedä, onko ovella demari vai virpoja. Virpoja lupaa tuoreutta ja terveyttä tulevaksi vuodeksi, demari kai koko vaalikaudeksi.

Virpojasta pääsee eroon suklaamunalla tai lantilla, demarista kai vain lupaamalla äänensä. Sielua hän tuskin tohtii vaatia.

Virpojalta saa sentään höyhenin koristellun pajunoksan, demarilta kai vain lupauksen paremmasta huomisesta.

On vain ja yksinomaan oven avaajan asia arvailla, kumman ottaa todesta, virpojan vai demarin.