Uutiset

Kateus ja ahneus vievät lohetkin vesistä

Koetellun kansanviisauden mukaan kukaan ei ole niin kateellinen kuin kalamies.

Tosi on, se tuli taas kerran näytetyksi toteen. Tornionjoen lohenonkijat ja jokivarren matkailuyrittäjät puuhasivat kansalaisadressin, jossa tuomitaan synkeän suuttumuksen sanakääntein tasavallan virallinen lohipolitiikka ja vaaditaan merellä operoivien ammattikalastajia lopettamaan viheliäinen lohen verkko- ja rysäpyynti.

Eipä aikaakaan, kun länsirannikolta viriteltiin vasta-adressi, jossa korostetaan ammattikalastajien oikeutta työhönsä, johon ei harrastuskalastajien kannattaisi isommin puuttua.

Tavallinen kuluttaja, lohen satunnaiskäyttäjä, on jo aikoja sitten pudotettu kärryiltä. Hänet on monesti eksytetty punalihaisen nimisokkeloihin. Kalatiskiltä tarjotaan milloin kirjo-, milloin taas merilohta. Joskus kalaa myydään Norjan lohena, huomenna se on Jäämeren lohta tai villiä ja vapaata.

Nimistä viis, mutta lohesta on tullut väenkala sen teollisen kasvatuksen takia. Kuluttaja ei tiedä, mistä tavarasta graavinsa suolaa.

Norja tukee öljymiljoonillaan pohjoisen kassilohitehtaita ja dumppaa kalamarkkinat koko Euroopassa.

Arvokalan alennustilasta kielii hinta. Aidon lohen ei kuulu olla lenkkimakkaran kanssa samoissa kilohinnoissa.

Vapalohestajat ovat tietävinään, että turistin joesta nostaman lohen kilohinnaksi tulee huimat kaksisataa euroa. Summaan on laskettu ilmeisen löysällä kädellä oheiskuluja, saunakaljoja ja soutajanpulloja myöten.

Harrastajat ovat selvittäneet myös sen, että ammattikalastaja ryövätessään jokiin matkalla olevan kutulohen jo merellä, tienaa saalistaan vaivaiset kolme euroa kilolta.

Hintarappio on seurausta Norjan kassilohista. Kalastaja ei saa raskaasta työstään edes kohtuulllista palkkaa ja markkinoiden hintakäsitys on kadonnut lopullisesti. Kolme euroa on pilkantekoa jalosta kalasta.

Lohisota ei näytä laantumisen merkkejä, kiistakumppanit pysyvät lujasti kannoissaan. Kateus vieköön kalat vedestä.

Lohirauha syntyisi vasta, kun ammattimiehet jättäisivät pyytimensä kuiville. Mutta heilläkin on oikeus työhönsä.

Ja niin pitkään kuin RKP on tasavallan hallituksessa heillä ei ole hätää. Lohiongelma on sittenkin niin pieni asia, että se hoituu ikään kuin komprossina ja RKP:lle tärkeänä asiana isojen ratkaisujen tilkkeenä.

Ongelma hoituisi myös silkalla rahalla. Jos ammattikalastajat maksettaisiin uuninpankolle juuri niiksi viikoiksi, kun lohi nousee kutujokiinsa, kestävälle kehitykselle olisi sijansa.

Kyllä EU-rahaa paljon turhanaikaisempiinkin tukiaisiin syydetään, mutta saajat edustavat laajoja joukkoja. Harvalukuisilla kalastajilla ei ole sellaista joukkovoimaa, joka sytyttäisi politiikan kuningaslohet.

Jos kalastajat saisivat pyytämättömistä lohikiloista katokorvauksena kolme euroa, he todennäköisesti jäisivät kotimiehiksi muutamaksi viikoksi.

Mutta toisaalta: lohi on aina ollut niin arvostettu ja kiehtova saalis, että sitä kannattaa pyytää, vaikka ei saisikaan. Niin mereltä kuin joeltakin.

jukka.viitaniemi@hameensanomat.fi

Aidon lohen ei kuulu olla

lenkkimakkaran kanssa

samoissa kilohinnoissa.