Uutiset

Kateuskortti

Vihaan postikortteja. Jälleen on alkamassa se vuodenaika, jolloin lomailevat työtoverit lähettävät työpaikalle postikortteja kuka mistäkin kaukaisesta ja eksoottisesta paikasta.

Jokainen kirjoittaa korttinsa omalla tyylillään. Toiset tyytyvät toteamaan, että ”täällä ollaan”, toiset taas kuvailevat uimarantoja, kulttuuririentoja ja nähtävyyksiä niin laajalti, kuin pieni pahvinpala antaa myöten. Ja totta kai kortissa on myös kerrottava miten halpaa olut on, sillä ilman sen tiedon eteenpäin välittämistä mikään loma ei ole täydellinen.

Perussanoma on kuitenkin joka ikisessä postikortissa sama: ”Lälläslää, mepäs ollaankin täällä ihanassa paikassa ja te olette siellä työn ääressä viettämässä Suomen sateista ja kylmää kesää”.

Postikortin tärkein tehtävä ei nimittäin ole välittää terveisiä vaan aiheuttaa kateutta ja katkeruutta vastaanottajassa.

Ja se jos mikä potuttaa.

Rakastan postikortteja. Mikään ei ole hienompaa kuin päästä jonnekin kauas ulkomaille ja lähettää sieltä loman ihanuutta jokaisella kuidullaan ilkkuva postikortti töihin.

Postikortin lähettäminen töihin on ihan oma taiteenlajinsa. Siellä ne istuvat pahaa aavistamatta aamupalaverissa, kun kortti tulee perille. Joku huomaa kortin, katsoo kaunista kuvaa, kääntää kortin ja mykistyy siitä, miten uskomattoman hienoa täällä matkalla onkaan. Kyllä niitä nyt harmittaa olla töissä, kun meikä lomailee. Suunnilleen tuota rataa menee ajatus korttia lähettäessä.

Mutta ennen lähettämistä pitää panostaa oikean kortin valitsemiseen. Itse suosin 1970-lukulaisen retrohenkisiä kortteja, joihin on painettu useita pieniä maisemakuvia ja mielellään myös joku ”Greetings from Mistälie”-teksti. Aina vain parempi, jos kortti on ihan aidosti ollut 1970-luvulta asti turistipuodin postikorttitelineessä.

Kortin tekstissä pitää tietenkin kertoa paikallinen lämpötila (lievästi liioiteltuna) ja humoristisesti ilmaista, että ”onneksi te ette ole täällä”. Ja se oluen hinta.

Vihaan sähköpostia. Käväisin maaliskuussa Amsterdamissa ja lähetin sieltä kännykameralla otetun kuvan töihin. Kaikki oli periaatteessa kohdallaan: kuvassa oli täysi tuoppi Heinekenin panimomuseon ravintolasta ja tekstiinkin panostin: kehuin Hollannin kaunista kevättä, vaikka oikeasti ulkona tuulikin ja oli melkoisen kylmä.

Mutta digikuva ei ole sama asia kuin postikortti. Kuvaviestejä voi lähetellä vaikka tuhansia kappaleita, mutta kukaan tuskin vaivautuu tulostamaan niitä ja ripustamaan työpaikan ilmoitustaululle, kuten postikorteille tehdään.

Tulihan töistä toki vastaanottokuittaus ja kommenttikin tekstiviestinä, mutta se ei anna samanlaista tyydytystä kuin päiväkausia kestävä pohtiminen siitä, millaisen vastaanoton kortti on töissä saanut.

Jälleen on nykytekniikka pilannut hienon perinteen.

Eikö tämä toukokuu voisi jo joskus loppua, että pääsisin vihdoinkin kesälomalle?

jani.suhonen@hameensanomat.fi

Päivän lehti

29.5.2020