Uutiset

Katleena kyykytti Hesarin

 

Helsingin Sanomien plagiaatti-jutun paljastaneen bloggaajan mukaan toimitusten pitäisi vahdata muutakin kuin tulosta. Katleena Kortesuo on pulpahtanut yhtäkkiä näkyväksi mediapersoonaksi.
 
 
 
Heinäkuussa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä paljastettiin ansiokkaasti paljon mediassa huomiota herättäneen Enkeli-Elisan tarina keksityksi.
 
Itsemurhan tehneellä koulukiusatun hahmolla riihimäkeläinen kirjailija Minttu Vettenterä onnistui puijaamaan lukuisia toimituksia, jotka eivät tarkistaneet faktojaan, vaan luottivat sokeasti kirjailijan sydäntä raastaneeseen kertomukseen ja muiden medioiden uutisointiin.
 
Reilu viikko sitten oli kuitenkin jo Hesarin itsensä vuoro nöyrtyä. Hämeenlinnalainen viestintäkouluttaja ja ahkera bloggaaja Katleena Kortesuo kiinnitti huomiota hänelle linkattuun työelämän syrjintää käsitelleeseen artikkeliin.
 
– Haastatelluilla oli muutetut nimet ”Anna”, ”Sanna” ja ”Timo”, mutta heidän käyttämänsä lauserakenteet ja vertaukset esimerkiksi tryffelisian vainuun olivat kovin epäsuomalaisia. Kun työkseen analysoi tekstiä, niin tuollaiset tyylivirheet huomaa automaattisesti, Kortesuo kertaa.
 
Hän pyysi mediamokia ja helmiä seuraavassa Ei oo totta -blogissaan lukijoitaan etsimään ulkomaisia artikkeleita, joista haastateltavien kommentit olisivat mahdollisesti käännetty. Niitä löytyi saman tien, ja toimittaja Petri Mäenpään artikkeli paljastui monin osin plagiaatiksi.
 
Nettimaailma kohahti löydöstä ja Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen pyysi lehden lukijoilta anteeksi.
 
Helppo keksiä päästä
Maailmalla toimittajien keksimät haastateltavat ja muut journalismin etiikan vastaiset tapaukset ovat nousseet esiin erityisesti viime vuosina. Kortesuo väittää, että myös Suomessa media lipsuu moraalistaan, eivätkä huijaukset ole välttämättä yksittäistapauksia.
 
– Kyllä niitä on. On niin älyttömän helppoa nykyään kopioida tekstiä netistä tai keksiä päästään Anna, Sanna ja Timo sanomaan jotain juttuun sopivaa.
 
Kortesuo kehottaa medioita petraamaan työskentelyprosessejaan. Erityisesti kiire houkuttelee kyseenalaisten keinojen käyttöön.
 
– Ei toimituksissa koskaan rauhallista ole ollut, mutta nykyään vahditaan vain lopputulosta. Kun prosessiin ei kiinnitetä huomiota, se voi sisältää mitä vain huijaamista, valehtelua tai plagioimista.
 
– Pitäisi olla selkeät kriteerit, koska esimerkiksi voidaan käyttää nimettömiä haastateltavia. Vähintään päätoimittajalla pitäisi olla tiedossaan haastateltavien oikeat nimet. Muuten on yhdellä ihmisellä täysi valta väittää mitä hyvänsä.
 
Kiltti bloggaaja
Kortesuo tietää vallan hyvin, että käytännössä isojen lehtien päätoimittajat eivät Suomessa tiedä usein yhtään mitään, mitä lehdissä ilmestyy.
 
– Varmasti Mikael Pentikäinenkin oli kuin puulla päähän lyöty. Huijaaminen ei ole mikään johdonmukainen toimitusten tapa toimia, mutta yksittäiset ihmiset voivat toimia niin ilman valvontaa.
 
Kortesuo sanoo olleensa ”kiltti bloggaaja”. Hän otti itse yhteyttä Helsingin Sanomien uutispäällikköön Reetta Rätyyn ja varoitti huijauksen paljastumisesta.
 
– Hesari pääsi rajoittamaan vahinkonsa minimiin, mutta olihan tapaus mieletön nöyryytys maan valtamedialle, Kortesuo hymyilee. (HäSa)