Uutiset

Katse peiliin päin, Pentti

Kalastaja Pentti Linkola ei hellitä. Hän kylvää ajatuksiaan kaikkinaisen kehityksen ja teknologian turhuudesta vaihteeksi tuoreessa Tampereen yliopiston Aikalainen-lehden (20/2005) haastattelussa.

Varmistaakseen polemiikin syntymisen Linkola kehuu vielä kansallissosialismia erittäin hienoksi filosofiaksi ja kehottaa natsilääkäri Mengelen tavoin käyttämään ihmisiä lääketieteen koekaniineina. Todella ärsyttävää tekstiä, jonka takia moni kirjoittaa syystäkin vastineita.

Linkolan natsismia koskevat mietteet ovat tuttuja jo vuosien takaa, ja ne pystyy kumoamaan kiistattomasti niin halutessaan. Sama pätee Linkolan hyökkäykseen korkeakouluja vastaan.

Linkola täräyttää Aikalaisessa, että yliopistolaitos tulisi supistaa puoleen ja esimerkiksi taloustieteet lakkauttaa kokonaan. Populistiseen sävyyn hän perustelee näkemystään sillä, että korkeakouluissa tutkitaan usein täysin joutavia aiheita kuten Edam-juuston syöjien seksuaalista suuntautumista.

Vaikka näissä väitteissä on kieltämättä jotain perää, Linkola syö saman tien uskottavuutensa vastauksellaan kysymykseen, mitä tieteitä sitten tarvitaan. Biologia on toki ymmärrettävä vastaus, mutta miksi ihmeessä hän mainitsee myös assyrologian ja egyptologian? Ei maapalloa sentään pelasteta tutkimalla muinaisten suurkansojen saavutuksia. Niiden myötähän maapallon systemaattinen raiskaaminen itse asiassa alkoi.

Entäpä sitten väite demokratian turhuudesta? Linkolan mukaan mitkä tahansa diktatuurit ovat demokratiaa parempia. Kummasti hän kuitenkin jättää mainitsematta, että kansanvaltaisuus takaa ainakin periaatteessa sananvapauden. Jos siis eläisimme muun kuin Linkolan johtamassa diktatuurissa, hän itsekin saisi laukoa totuuksiaan sellin perukoilla tai mullan alla.

Linkolan teeseistä moni on helppo todeta epäloogisiksi ja jopa valheellisiksi. Mutta sitä ei voi kieltää, etteikö hän monella väitteellään olisi aiheellisesti herättänyt keskustelua.

Pentti Linkolalta voimme oppia ensinnäkin sen, että ihmiskunnan on pakko muuttua radikaalisti, sillä luonto ei pysty mukautumaan ihmisen alati kasvaviin tarpeisiin. Länsimainen kerskakulttuuri johtaa auttamatta valtaviin ongelmiin, joita on jo näkyvissä ilmaston kiihtyvänä muutoksena.

Toiseksi Linkola korostaa sitä äärimmäisen tärkeää asiaa, että maailmassa kaikki on kyseenalaistettava. Ihmisten muovaamalla maapallolla kun ei kerta kaikkiaan ole mitään, minkä olemassaolon tai järkevyyden voi ottaa annettuna.

Linkolan uskottavuus kuitenkin kärsii, koska hän laukoo liikaa osatotuuksia eikä elä opetustensa mukaan. Hän kyllä kuluttaa luonnonvaroja niin vähän kuin vastuuntuntoisen ihmisen kuuluukin. Mutta vaikka Linkola vaatii kaiken kyseenalaistamista, hän unohtaa kyseenalaistaa kaikkein tärkeimmät: itsensä ja uskomuksensa oman totuuden varmaan voittoon.

olli.koikkalainen@uta.fi