Uutiset

Katujen ja teiden kunnossapito

Hämeen Sanomissa 13.1.2005 kerrottiin ensiavun, suutarien ja kaupunkilaisten ajatuksia liukkaista keleistä. Lisäisin tähän niin sanotun huonojalkaisen vanhuksen kokemuksia.

Liukuesteistä vielä se, että moni ei pysty seisoen poistamaan niitä. Kaupoissa ei ole istuimia enää juuri lainkaan.

Nuo haastatellut lienevät ihmisiä, jotka kykenevät liikkumaan normaalisti, mikä on onni heille. Mutta heidän lisäkseen lukuisa joukko meitä ”handikappeja”. Ei edes uskalla lähteä ulos viimeaikaisilla pääkallokeleillä. Kaatuminen voi koitua kohtalokkaaksi.

Kadunkulmien paakkuuntuneen jään ja sotkun yli puskemiseen eivät voimat riitä rollaattorinkaan avulla. Kun lämpimänä päivänä vesi virtaa ja lumi ja jää on pehmennyt nilkkaan ulottuvaksi sohjoksi, maalaisjärki sanoo, että juuri silloin tulisi ottaa koneet esille ja työntää sotku pois ennen kuin se jäätyy taas muhkuraiseksi liukuradaksi.

Tietenkin taustalla ovat raha ja byrokratia, mutta kai työtapoja voi muuttaa?

Kävelen (pakko) kohtaloani uhmaten joka päivä. Havaintojeni mukaan vuodesta toiseen samat jalkakäytäväosuudet ovat hoitamatta ikään kuin asia ei kuuluisi kenellekään, vaikka taloja on kahta puolta. Eikö mikään instanssi huomauta vastuullisia?

Toisaalta, hiekoitus loppuu juuri julkisten rakennusten kohdalla kuin leikaten! Hiekkako on kalleimpia luonnonmateriaaleja? Lieneekö kuluja uskallettu verrata katutapaturmien kustannuksiin, saati seurauksiin.

Tiede ja kokemus myös Suomessa on todistanut, että ilmasto on muuttunut lämpimämmäksi ja muuttuu yhä. Minusta se vaatii uutta ajattelua kelien hallinnan suhteen, koska aurinkoiset pakkastalvet ovat lopullisesti ohi. Sekin on käynyt selväksi ainakin vanhoille ja vammaisille, että on selvittävä ihan omin voimin, viimeiseen asti. Terveelle ihmiselle mitättömät esteet voivat jättää vammaisen (sitähän vanhuuden aiheuttamat rajoituksetkin ovat) pelkäksi ikkunasta tuijottelijaksi.

Valitettavasti rahakirstun vartijat ajavat yleensä autolla. Lenkkikengät jalassa juostua iltalenkkiä en pidä verrannollisena kantamuksien kanssa suoritettuun välttämättömään arkiliikuntaan.