Uutiset

Kauheimmat joulukauhut

Mitä kysyy nykypukki? Ei ”Onko täällä kilttejä lapsia?”, vaan ”Onko täällä selviä aikuisia?”

Alko myy jouluksi puolet enemmän viinaa kuin juhannukseksi. Aivan liian monessa kodissa toteutuvat kauheimmat joulukauhut.

Jokaisen kodin pitäisi olla asujalleen turvakoti. Soisi, että yhteisöllisyydestä olisi nykyään hiukan enemmän turvaa. Mutta aina vaan on perheväkivalta ”sivullisen” kannalta tyypillinen ”en kuullut mitään, enkä nähnyt sitäkään” -ongelma.

Tuoreen, viimeksi alkuviikosta Vantaan valtuustossa esitellyn tutkimuksen mukaan Suomi on yhä ”johtavia” EU-maita naisten kuolemaan johtaneissa perheväkivaltatapauksissa.

Toisaalta saman tutkimuksen mukaan nainen pahoinpiteli miestä 38 prosentissa tapauksista. Ja ero siinä, runnoiko lasta isä vai äiti, oli kovin pieni.

Viikonloppuna saatiin Hämeenlinnassa muistutus, että vanhempien pikku varpunenkin voi jäätyä jouluaamuna hankeen.

Poliisi kiitteli naista, joka teki hälytyksen tolkuttomassa hutikassa pakkasessa kaatuilleista murrosikäisistä tytöistä. Toivoipa virkavalta, aiheesta, että moinen esimerkillinen välittäminen kanssaihmisistä yleistyisi.

Humaanista ajattelutavan muutoksesta lähtevä toisista huolehtiminen on terveempää kuin ruotsalais-jenkkiläistyminen: toisaalta kaikki epäkohdat ovat yhteiskunnan vikoja ja vastuulla, toisaalta vahingonkorvausoikeus on alati laajentamassa alaansa Suomessakin.

Varmaan jo lähi-iltoina jotkut perustavat omavaltaisen oikotien, uuden kevyenliikenteen jääväylän, Hämeenlinnan laivarannasta hotelli Vaakunalle.

Kapakassa päihtymisestäkin voi jo saada korvauksia. Ketä kohti voi jäihin mulahtanut, kukaties hiukkasen horjunut, ojentaa vaativan kätensä, jos henkiriepu kastuu mutta säilyy? Ympäristökeskukselta? (Kun ei se näkyvämmin varoitellut kuin toisaalla tämän lehden uutisessa.)

Siviilirohkea saa olla, mutta ei siviilityhmänrohkea.

Kaikkea ei avoimessa yhteiskunnassa voi valvoa eikä ehkäistä. Pääasia on pyrkiä pois yleisestä välinpitämättömyydestä, puuttumattomuudesta.

Oulussa lasten hätyyttely toi vapaaehtoiset kaduille hiipparijahtiin. Jotenkin lasten suojaaminen kodinturvajoukoin on helpompi hyväksyä kuin autojen tai minkkien.

Demokratiassa, jossa omankäden oikeutta ei tunneta, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvonta kuuluu silti poliisille ,jolle väkivalta on monopolisoitu.

Kyynikoille sanottakoon, ettei tässä mitään stasimaista sosiaalipäivystäjien verkkoa tarvita. Jos kuitenkin sitä yhteisvastuuta, edes näin joulun alla.

Muuan mummo (titteli, jota hän ylpeänä kantaa) kertoi minulle koskettavan kokemuksen. Kaupan kassalla hän huomasi kukkaronsa jääneen kotiin. Ruoka- ja rahamäärä ei ollut iso, mutta hätää, hämmennystä ja häpeää moinen aiheutti.

”Minä maksan!” huikkasi joku jonossa, täysin vieras mies.

Tarinan on kuullut aika moni, ja kertonut eteenpäin. Hiljaa hyvä kello kajahtaa.