fbpx
Uutiset

Kaukainen diktatuuri on helppo unohtaa

Eteläisessä Afrikassa uinuu diktatuuri, jonka oloja ei paljon Suomessa muisteta. Presidentti Robert Mugaben hallinnossa Zimbabwe täyttää kaikki perinteisen diktatuurin tunnusmerkit. Maassa ei ole minkäänlaista sananvapautta ja miliisijoukot valvovat ihmisten elämää. Vangituksi joutuu pienimmästäkin syystä tai ilman syytä.

Poliittinen oppositio toimii, mutta sen toimintamahdollisuudet ovat heikot. Oppositiopuolue Demokraattisen muutoksen johtajalle Morgan Tsvangiraille vankila on tullut tutuksi.

Jokin vuosi sitten Zimbabwe sai kyseenalaista kuuluisuutta, kun maan vapaussodan veteraanit alkoivat vallata valkoisten maanmiestensä maatiloja. Veteraanien teot saivat oikeutuksensa hallituksen maauudistuksesta, jolla maattomille hankitaan maata.

Sen jälkeen elämä Zimbabwessa on käynyt vain vaikeammaksi. Väkivaltaisten tilanvaltausten seurauksena yhä useampi valkoinen tilallinen on lähtenyt maasta, ja maataloustuotteiden vientiin perustuva talous on romahduspisteessä. Inflaation ennustetaan nousevan tänä vuonna 700 prosenttiin.

Mugabe valittiin niukalla ääntenenemmistöllä viidennen kerran presidentiksi vuonna 2002, mutta vaalit eivät olleet rehelliset. Tsvangirai sai toiseksi eniten eli runsaan 40 prosenttia äänistä.

Ennen itsenäistymistään Ison Britannian alaisuudesta vuonna 1980 Zimbabwe oli Etelä-Rhodesia, joka oli samanlainen rotusortomaa kuin Etelä-Afrikka. Robert Mugabe oli tässä vaiheessa demokraatin maineessa.

Ainakin minulle on jäänyt epäselväksi, miten demokraattinen vapaustaistelija muuttui omahyväiseksi diktaattoriksi. Miltei yhtä vaikea on kuvitella ulospääsyä nykyisestä onnettomasta tilanteesta.

Bulawayon roomalaiskatolinen arkkipiispa Pius Ncube toivoo muutoksen vauhdittajiksi afrikkalaisten naapurimaiden painostusta. Hänen mukaansa naapurienkin etu olisi puuttua tilanteeseen.

Zimbabwen rauhattomuus uhkaa myös niiden turvallisuutta, koska maissa on kaksi-kolme miljoonaa zimbabwelaista pakolaista.

Arkkipiispa Ncube torju myös päättäväisesti kaiken väkivallan käytön Mugaben diktatuuria vastaan. Ncubessa on selvästi ainesta maansa Desmond Tutuksi.

Arkkipiispa pahoittelee erityisesti sitä, että Etelä-Afrikan presidentti Thabo Mbeki on ollut niin vaitelias pohjoisen asioista.

Yksi syy Mbekin varovaisuuteen on, että Zimbabwe on Etelä-Afrikan merkittävä kauppakumppani. Taustalla on kuitenkin vahvasti afrikkalainen itsetunto, jossa kaikenlainen valkoisten asioihin puuttuminen on arka paikka.

Siksipä myös arkkipiispa Ncube toivoo torjuu kohteliaasti eurooppalaisten boikotit ja muut painostuskeinot. Afrikkalaisten on pystyttävä hoitamaan omat asiansa omalta pohjaltaan, ilman entisiä valkoisia siirtomaaisäntiään. Valkoisen miehen taakka saakin jäädä lopullisesti menneisyyteen.

Pirkko-Liisa Kastari

Menot