Uutiset

Kaukana on paha, turvaton maailma

Berliini, Bryssel, Istanbul, Nizza. Satoja kuolonuhreja, loukkaantuneita, surua, murhetta.

Terrori-iskut maailmalla ovat ravistelleet suomalaisia ajattelemaan turvallisuuttaan. 

Tätä mieltä on koettua turvallisuutta elinympäristössä tutkinut maankäytön suunnittelun professori Marketta Kyttä Aalto-yliopistosta.

– Valitettavasti luulen, että maailman tapahtumat ovat vaikuttaneet myös suomalaisiin. Näen sen lähipiirissäni. Oma 17-vuotias poikani on uudella tavalla varpaillaan. Pariisissa hän ei mennyt kovin halukkaasti katsomaan jalkapalloa Eiffel-tornin isolta screeniltä. Sydneyssä hän puhui siitä, miten houkutteleva kohde terroristeille uudenvuoden ilotulitusta seurannut ihmisjoukko olisi ollut, Australiassa lomaillut Kyttä kertoo.

Kytän mukaan terrori-iskut maailmalla eivät kuitenkaan ole romuttaneet suomalaisten vahvaa perusturvallisuudentunnetta.

– En ole nähnyt mitään todistetta siitä, että suomalaisten turvallisuudentunne omaa elinympäristöä kohtaan olisi murentunut. Se on todellakin kansainvälisessä vertailussa erittäin korkea.

Turvallisuudentunne näkyy esimerkiksi siinä, ettei lapsia pelätä lähettää yksin kouluun. Väitettä vahvistaa Kytän tuore tutkimus, jossa vertailtiin lasten liikkumisvapautta kuudessatoista maassa eri puolilla maailmaa. Suomessa se koettiin selkeästi suurempana kuin muualla.

– Konferensseissa ulkomailla ihmetellään aina, että ihan oikeastiko meillä 7-vuotiaat kävelevät kouluun, ja vieläpä pimeinä talviaamuina.

Kokemusperäinen turvallisuudentunne ja tilastollinen turvallisuus ovat tietysti eri asioita.

Sitran Uusi turvallisuus -projektin mukaan turvallisuudentunnetta luovat oman elämän hallinnan, merkityksellisen tekemisen, vaikutusmahdollisuuksien ja yhteisöön kuulumisen kokemukset.

Turvallisuustilannetta mitataan numeroilla, rikostilastojen käppyröillä.

Poliisiammattikorkeakoulun virkavapaalla oleva rehtori Kimmo Himberg tietää ulkomuistista, että suomalaiset rikosuhriluvut ovat jo pitkään mataneet kansainvälisesti ottaen matalina. Suomessa on huomattavasti suurempi riski kuolla liikenneonnettomuudessa kuin pahoinpitelyn uhrina. Suurimpia kuolinsyitä ovat kasvaimet ja verenkiertoelinten sairaudet.

– Suomalaisten hyvä turvallisuuskokemus vastaa kieltämättä mitattavaa todellisuutta. Rikollisuus ja liikenneonnettomuudet ovat vähentyneet koko 2000-luvun ajan. Trendi on ollut laskeva 1960-luvulta lähtien, Himberg toteaa.

Pahoinpitelyrikosten määrän nousua 2000-luvulla tutkijat ovat selittäneet ilmoitusherkkyyden lisääntymisellä.

Yksittäisillä poliitikoilla, tutkijoilla ja sosiaalisen median äänitorvilla on toinen ääni kellossa. He puhuvat ilmapiirin muutoksesta, jopa suomalaisen turvallisuudentunteen romahtamisesta. Tämän he vihjaavat johtuvan erityisesti kansainvälisestä terrorismista, mutta myös pakolaispolitiikasta ja kouluiskuista.

Turun yliopiston ihmismaantieteen professori Hille Koskelan mielestä kyse on osittain tarkoitushakuisesta pelon sosiaalisesta tuottamisesta, vaikuttamispyrkimyksestä päätöksentekoon pelon avulla.

Suomalaisen turvallisuudentunteen romahtamisesta ei ole tutkimusnäyttöä, mutta kättä pitempää väittämälle saa Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) mielipidetutkimuksesta (2016).

Sen mukaan yli puolet (59 prosenttia) suomalaisista arvioi elävänsä seuraavan viiden vuoden aikana turvattomammassa maailmassa kuin nyt.

Eniten turvattomuutta kyselyyn vastanneissa herättivät maailman pakolaistilanne, kotimaan työllisyys ja Euroopan talousnäkymät. Uutena pelonaiheena mainittiin kansainvälinen terrorismi.

Käännekohta oli vuosi 2015. Siihen saakka suomalaisten turvattomuudentunne väheni. Sen jälkeen se on jonkin verran lisääntynyt.

Himbergin mielestä lyhyen aikavälin tutkimus ei vielä anna aihetta trendijohtopäätöksiin.

– Eivät suomalaiset ennen terrorismia pelänneet. Se on uutta. Olisiko niin, että pelot syntyvät uutisoinnista?

Kysymys ei ole perusteeton. Median, väkivallan ja pelon suhteesta väitelleen tutkija Mirka Smolej’n mukaan rikosuutisointi voi lisätä pelkoja. Marketta Kyttä varoo syyllistämästä ainakaan asiallisesti tapahtumista uutisoivaa mediaa. Tutkija muistuttaa, että myös sosiaalisen median pelonlietsojien pitäisi katsoa peiliin.

– Mediaa syytetään siitä, että pelot leviävät nopeasti, mutta miten tiedotusvälineet voisivat olla kertomatta tapahtumista? Ihmisten omalle vastuulle jää se tärkein, reagoiminen. Jokaisella julkiseen keskusteluun osallistuvalla on vastuu. Pelkopuhe on lähes yhtä haitallista ja tuomittavaa kuin vihapuhe, Kyttä sanoo.

Suomalaisten väkivallan uhriksi joutumisen pelkoja on tutkittu Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin kansallisissa rikosuhritutkimuksissa. Pelot alkoivat lisääntyä samana vuonna, kuin turvattomuudentunne MTS:n tutkimuksen mukaan, eli vuonna 2015. Miksi?

Tuoreimman, joulukuussa 2016 julkistetun tutkimuksen mukaan syynä voivat olla samanaikainen poikkeuksellisen voimakas maahanmuutto, turvapaikanhakijoihin kohdistuvat epäluulot ja terroriteot muualla Euroopassa.

Tutkija Juha Kääriäinen Kriminologian ja oikeuspolitiikan institituutista myöntää, että kyse on oletuksesta. Terrorismipeloista ei erikseen kysytty.

– Suomessa koetaan, ettei mitään paniikkitunnelmaa ole. Se liittyy siihen, ettei meillä onneksi ole tapahtunut terroritekoja. Yksittäisiä kouluampumisia ja Imatran tapahtumia ei mielletty terrorismiksi. Koemme, että terrorismi on kauempana Keski-Euroopassa, Kääriäinen toteaa.

MTS:n mielipidetutkimuksessa näkyvä terroripelko saattaa Kääriäisen mukaan olla heijastuma isosta kuviosta. Turvattomuudentunne ja väkivallan pelko heräävät aikoina, jolloin talouslama jyllää ja työttömyys on korkealla. Niin kävi 1990-luvulla. Nyt turvattomuudentunnetta ja terrorismipelkoa voivat lietsoa taloudellinen ja sosiaalinen epävarmuus sekä pakolaispelko.

– Ehkä nyt ajatellaan, että ulkomaalaisiin liittyy radikalisoitumisen uhka. Pelätään, että he lähtevät taistelemaan muualle ja ovat palattuaan uhka meille. Tämäntyyppistä huutelua on sosiaalisessa mediassa. Siinä heijastuu suomalaistaustaisten henkilöiden oman aseman heikkous suomalaisessa yhteiskunnassa. Syntipukkejahan siihen löytyy.

Myös Smolej’n tutkimuksen mukaan työttömyys nostaa rikoksen pelkoa, koska taloudellisen epävarmuuden aiheuttama ahdistus kanavoidaan helposti siihen.

Turvallisuudentunnetta murentava pelko on aina todellinen sille, joka pelkää.

Marketta Kyttä Aalto-yliopistosta muistuttaa, ettei pelolle pidä antaa valtaa. 

Terveen maalaisjärjen käyttö on paikallaan, mutta onko sitä enää massatapahtumien välttely terrorismin pelossa? Kytän mielestä ei.

– Jos annamme pelolle koko käden, terroristit pääsevät tavoitteisiinsa. Onneksi esimerkiksi Pariisissa ja Berliinissä ihmiset eivät ole antaneet terrorismin vaikuttaa elämäänsä ja käytökseensä. He käyvät edelleen katukahviloissa ja toreilla. Siellä liikkujille se on turvallisuudentunteen tae.

Turvallisuuskysymyksiä sisäministeriössä pohtiva sisäisen turvallisuuden strategiahankkeen projektijohtaja Kimmo Himberg huomauttaa, ettei terrorismi Euroopassa ole uutta.

– Terrorismia oli 1970- ja 1980-luvuilla Euroopassa enemmän kuin nyt, mutta se oli kotoperäistä. Meillä Suomessa terrori-iskun riski ei ole mitenkään mainittavasti kasvanut. Siinä mielessä terroripeloille ei ole perusteita.

Suomalaisen arjen turvallisuusuhat ovat Himbergin mielestä muualla kuin terrorismissa: syrjäytyneissä nuorissa miehissä.

– Syrjäytyminen on ehkä sisäisen turvallisuutemme uhkista suurimpia. Syrjäytyneistä löytyvät ne ihmiset, jotka ajautuvat päihteiden käyttäjiksi sekä aiheuttavat onnettomuuksia ja vahinkoja itselleen ja muille. Usein he ajavat autoa päihtyneinä ja ovat osallisina arkisissa pahoinpitelytapauksissa.

Himberg muistuttaa, ettei turvallisuus ole yksinomaan viranomaisten vastuulla. Siitä ovat vastuussa kaikki, omalla käytöksellään.