Uutiset

Kaukomaiden marjastajat suomalaisten apajilla

Poimi vain niitä sieniä, jotka tunnet, opastavat sienikirjat. Työtoverini tuskailee, ettei hän ainakaan voi noudattaa tuota neuvoa metsään mennessään. Hän nimittäin tunnistaa polun varrelta parhaiten vain punaisen ja valkoisen kärpässienen. Ja nehän nyt ovat myrkkysieniä aivan kamalimmasta päästä.

Kuusen alle unohtuvilla haapasienillä ja sammalmättäisiin hukkuvilla keltavahveroilla syyllistetään suomalaisia joka syksy aivan samalla tavalla kuin metsiin mätänevillä miljoonilla marjakiloilla. Luonnonantimia riittäisi vaikka kuinka ja vaikka kenelle, huolimatta siitä, että sieniä ja marjoja poimitaan hyvin ammattimaisesti kaupallisessa mielessä. Tattikauppa käy Italian suuntaan ja torilta voi keskikaupunkilainen ostaa litran, pari vahveroita paistinpannulleen tirisemään.

Sienestäminen ja marjastaminen ovat jokamiehen oikeuksia. Tattisotaa ei ehkä vielä ole saatu aikaiseksi, mutta marjamaista kinataan vakavasti. Kainuussa ja Lapissa käydään ainakin sanallista marjasotaa. Riitoja aiheuttavat erityisesti laajoille hillasoille pyrkivät poimijat. Tänä syksynä thaimaalaiset marjatyöläiset valuivat puolukkaämpäreineen pohjoisesta jo Keski-Suomeen saakka.

Marjatyöläiset

riistävät paikallisten asukkaiden mielestä heidän ikimuistoisia apajiaan, mutta uutisista päätellen niitä työläisiähän vasta riistetäänkin. Uurastetaan kellon ympäri, kortteerit ovat kurjia ja palkka pieni, mutta silti pari kuukautta korvessa hyttysten keskellä voittaa oman kotimaan ahdingon. Kotiin palatessa taskussa on kuitenkin sikäläisessä mittapuussa hyvät palkkarahat.

Marjastus ja sienestys ovat täällä Etelä-Suomessa vain lähinnä harrastamista. Pohjoisessa Suomessa metsämarjoilla ja sienillä hankitaan oikeasti euroja kukkaroon, verovapaasti. Tattikauppoihin houkutellaan jopa tuhansien eurojen kuukausiansioilla. Suomalaisten poimijoiden etuja ajaa myös oma yhdistys.

Keräilyllä tuloja hankkiva ei kyllä saa verovapaita pennosiaan helpolla. En osaa edes kuvitella montako tuntia joutuisin ravaamaan kankailla ja harjunsyrjillä muutaman marjalitran perässä. Ämpärillinen puolukoita on ainakin minulle yksinkertaisinta hankkia myyntikojusta marketin edestä. Ostajana en suuremmin näe eroa siinä, onko marjat poiminut kantasuomalainen vai kaukomaiden marjastaja.

Sienimetsässä minulla sujuu huomattavasti paremmin. Tuskin kukaan voi näinä syksyisinä viikkoina välttyä suppilovahveroilta, jos hiukankin irtoaa autonpenkistä jonkun metsätien varrella. Keltavahveroitakaan en ole vuosiin nähnyt niin paljon kuin tänä syksynä. Tattikauppiaaksi ei minusta olisi, sillä en ole löytänyt yhtään madotonta tattia.

Jokamiehen oikeutensa ylittävät etelässä lähinnä vain mökkeilevät lomavieraat. Naapurini pihassa piipahti jokunen aika sitten tyylikäs venäläisrouva sienikorinsa kanssa. Rouvan sienestystä ei haitannut se, että hän selvästi oli keskellä kylää omakotitalon pihassa kukkapenkkien vierellä.