Uutiset

Kaupan sesongit sekaisin

Joulupukki toi uuden lompakon. Siinä on erinomainen ominaisuus, jota sen antaja ei ehkä tullut ajatelleeksikaan: pankkikortti on lokerossaan tosi tiukassa, kuin liimattuna. Muoviläpyskää ei tee joka välissä mieli sormet verillä kiskoa irti. Sehän suosii säästäväisyyttä ja estää turhia heräteostoksia.

Joulu ei suonut ostamisen orjille kuin ohi kiitäneen lepohetken. Taas eilen he syöksyivät tavaranhimo silmissään ostoksille.

Kaupan vilkkaan joulusesongin jälkeen tulevat raivoisat ja kaiken alleen tallovat alennusmyynnit: tavaraa saa puoleen hintaan tai sitäkin halvemmalla. Jossakin alennusmyynti alkoi kuulemma jo jouluaattona. Siinähän menivät jo sesongit sekaisin!

Kierrän kaikki alennusmyynnit – mahdollisimman kaukaa. Inhoan tungeksivia ihmisjoukkoja. Niissä ahdistuu. Ihmettelen vilpittömästi lapsiperheitä, jotka ahtautuvat koko pesueen voimin ostoksille. Eikö tosiaankaan ole muuta tekemistä tähtikirkkaana talvi-iltana?

Mieluiten käyn marketissa vähän ennen sulkemisaikaa. Haen sen mitä tarvitsen ja luikin mahdollisimman pikaisesti pois. Aina en muista edes vinguttaa kulutuskelpoisuuteni osoittavaa kanta-asiakaskorttia.

Alennusmyynneissä on herkässä sellainen mielikuva, että kun halvalla saa, kannattaa ostaa, vaikka ei tarvitsisikaan.

Tarkkana saa olla ainakin siinä, että ale on todellinen alennus eli onko tavaraa myyty (Kuluttajaviraston tulkinnan mukaan) ”välittömästi ennen kampanjaa” hinnalla, josta alennusprosentti on laskettu.

”Tavaraa on rajoitettu erä eikä henkilökunta ehdi vastata puhelintiedusteluihin”. Kuullostaako tutulta? Nopeat vievät parhaat päältä ja hitaat jäävät nuolemaan näppejään. Tunnustaudun suosiolla hitaaksi.

Alennusmyynneissä on julma logiikka. Niissä ei voi ”säästää” ilman rahaa. Mieluiten pitää olla paljon rahaa, jotta voi napsia paljon 50-70 prosentin alennuksessa olevia, mutta siitä huolimatta kalliita tuotteita.

Vähiten alennusmyynneistä hyötyvät ne, jotka eniten halpaa tavaraa tarvitsisivat.

Jouluksihan on ”pakko” ostaa kaikenlaista eli sehän tietää sitä, että rahat ovat parahultaisesti lopussa alennusmyyntien alkaessa. Milläs silloin säästät, kun rahaa ei ole sitäkään vähää?

Mihin ihmeeseen ihmiset tunkevat kaiken sen tavaran, jota heillä on mitä ilmeisimmin jo ennestään?

Jossakin kotien kätköissä täytyy olla hirmuiset pinot ulkoiluvaatteita, televisioita, kännyköitä ja tietokoneita sekä kaikenlaista muuta kulutustavaraa. – Kulutustavaraapa hyvinkin!

Kun tavara vähänkin kuluu, pitää saada uutta ja kun alennustuote onkin vähän epäsopiva eikä sitä voi vaihtaa, ostetaan heti kohta taas uutta.

Siten pyörii Suomen kansantalous, ostoskärryvetoisesti.

En pitäisi isona ihmeenä, vaikka seuraavaksi alkaisi sivuteiden varsista löytyä röykkiöittäin käytettyjä, vain lievästi rikkinäisiä kannettavia tietokoneita.

Rauno Lahti