Uutiset

Kaupantekijäisiksi karvainen pusu

Kuin italialaisissa liikkeissä, myös Hätilän Turkiksesta ja Takista löytyy pusumoottori. Se ei suinkaan ole liikkeenharjoittaja Ansa Jokinen vaan kaksi ja puolivuotias työläiskoira Mimí.

– Se antaa suukon jokaiselle, Jokinen nauraa, kun koira rientää tervehtimään.

– Sille piti rakentaa tänne aitaus, kun se karkaili ovesta, Jokinen selittää liikkeen perällä olevaa verkkoaitaa.

Jokisen liikkeestä löytyy paitsi hellyttävä koira myös takki, päähine ja juhla-asumuotia. Tuotteet tulevat ympäri Eurooppaa muun muassa Italiasta, Itävallasta, Saksasta ja Espanjasta.

Tuotteet Jokinen valitsee itse Düsseldorfin isoilla takkimessuilla. Miten hän osaa ostaa parintuhannen takin varaston ja tietää, että kaikki menee kaupaksi?

– Se tunne tulee vaan täältä, Jokinen näyttää sydäntään.

Takki ostetaan, hattu myydään

Tämän syksyn takkimuodissa väreinä ovat ruskean sävyt ja punainen. Myös musta myy aina.

Jokinen vinkkaa, että ensi keväänä väreissä paluun tekee sininen.
Takkien myyminen vaatii ammattitaitoa. Jokinen pyytää myyjä Riitta Karvosta hakemaan ”sen italialaisen”, jonka Karvonen löytää kädenkäänteessä parintuhannan takin joukosta.

– Katsos, tämä ei sovi leveälanteiselle, vaan pitkälle ja hoikalle, koska leikkaus on suora.

Sitten hän pyytää verrokkitakin, ”sen saksalaisen”.

– Tässä leikkaus on erilainen. Tänne mahtuu leveämmätkin lanteet.
Jokinen paljastaa, että myyjien työhön kuuluu tiirata, miltä asiakas näyttää.
– Se on niin, että takki kyllä ostetaan, mutta hattu ja huivi myydään.

Liike on koti ja elämä

Jokinen myi 37 vuotta turkiksia. Hän sanoo, että harva elää enää turkiksilla.

– Talvet ovat liian lämpimät turkisten myyntiin.

Turkisten tilalle hän on ottanut takkeja, päähineitä ja juhlavaatteita sekä malliston isoille tytöille.

Pelkästään Hämeenlinnan asukkaat eivät elätä suuren takki-, hattu-, ja huivivalikoiman yritystä. Asiakkaat tulevat liikkeeseen ympäri Suomea uskollisesti.

– He tietävät, että täältä saa asiantuntevaa palvelua. Lähialueen mökkiläiset tulevat keväällä ostamaan välikausitakit ja syksyllä lähtiessään talvivaatteet.
Vaikka turkiksia ei enää ole valikoimassa kuin muutamia, liikkeen nimeä Jokinen ei ole valmis vaihtamaan.

– Ei nimeä voi muuttaa, koska asiakkaat tulevat Oulusta asti.

Liike täyttää tammikuussa 50 vuotta. Asiakaskunnassa on edelleen yli 90-vuotiaita uskollisia asiakkaita vuosien takaa.

Jokinen nauraakin myyvänsä vaatteita neljälle polvelle, sillä yleensä mummeli tuo tyttärensä, joka tuo tyttärensä ja niin edelleen.

– Vanhat asiakkaat yleensä kysyvätkin, että olenko edelleen täällä, ja minä nauran, että mihin se muinaismuisto lähtisi.

Jokinen sanoo liikettä kodikseen. Virallisesti hän on jo eläkkeellä, mutta kauppiasveri vetää liikkeeseen.

– Niin kauan, kun olen kunnossa aion liikettä pitää.

Karvapesästä syntyi myyjäkouluttaja

Viisi vuotta liikkeessä on työskennellyt myyjä Riitta Karvonen.

– Eikö ole hyvä sukunimi, Jokinen heittää.

Karvat ovat aina olleet häntä lähellä. Turkiskauppiaan tytär kun sattui syntymään varsinaiseen karvapesään. Jo neljässä polvessa on kaupattu turkiksia.

Jokinen on ottanut Karvosen myös mukaan messuille ja kouluttanut hänestä ammattitaitoisen myyjän.

– Onhan se ollut kova koulu, mutta takaan ettei tällaisia myyjiä Suomesta löydy montaa.

Nyt opissa on myös Inkeri Henriksson.

Ei silti, on 50 vuotta alalla työskenneellä Jokisellakin ollut opittavaa. Hän opetteli juhlavaatteiden myynnin yhdessä Karvosen kanssa.

Messuilla heillä on myös sopimus. Jos toinen tykkää jostain takista ja toinen ei, se joka ostaa takin myös sen myy.

– Jos itsellä on selkeä näkemys siitä, että takki on hyvä, sen myös myy helpommin, Jokinen sanoo ja Riitta Karvonen nyökyttelee.

– Niin se on.

Päivän lehti

28.5.2020