fbpx
Kolumnit Uutiset

Kauppahalli olisi kyllä kiva

Lehtitietojen mukaan Hämeenlinnassa on tavattomasti innostuttu Sibeliuksenkadun alkupäähän avatusta lihakaupasta. Hyvä niin, kun lopulta löytyi ennakkoluuloton yrittäjä, joka rohkeni kiertää kehityksen armotonta pyörää vastapäivään ja potkaista supermarkettien muoviin käärittyä markkinahegemoniaa vastaan.

Kivijalkakaupasta ei kuitenkaan pidä tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Se ei sittenkään ole uuden ajan ja vanhan kauppatavan paluun airut, joka raivaa tietä Hämeenlinnan tulevalle kauppahallille. Ei yksi pääsky vielä kesää tee eikä yksi lihapuoti merkitse paluuta 1950-luvulle.

Kun ihmisiltä kysytään, olisiko kauppahalli kiva, varma vastaus on, että olisihan se. Halleja syntyi satakunta vuotta sitten kaupunkeihin, joissa oli kyllästytty viranomaisvalvonnasta ryöstäytyneeseen torikauppaan. Kaupungit rakensivat hallit ja ohjasivat erityisesti liha- ja kalakauppiaat niihin virkamiesten valvovien silmien alle. Kysymys ei ollut ollenkaan markkinalähtöisyydestä, vaan kansanterveydellisistä hygieniavaatimuksista ja myös kuluttajan suojelusta, ettei hänelle myydä mitä tahansa pilaantunutta moskaa.

Kauppahalli on kysyttäessä varmasti kiva, mutta jos sen asiakkaaksi pitäisi tosissaan sitoutua, käsiä nousisi paljon vähemmän pystyyn. Niissä halleissa, joita Suomen muutamissa kaupungeissa on, tavara on kyllä hyvää, ehkä yksilöllistäkin vaativan ja maksukykyisen asiakkaan makuun.

Menestyäkseen hallit tarvitsevat vakiasiakkaikseen tuulipukukansaa, joka nyt juoksee tarjousten perässä. Minkkiturkkirouvia tai luomusta ja lähiruuasta elämyksiä janoavaa vaihtoehtoväkeä ei Hämeenlinnan kokoisessa kaupungissa riitä kukoistavan hallikaupan takaajiksi.

Kun K-kaupan Väiski tai osuuskaupan hoitaja laatii lohesta tai nakkimakkaroista mojovan tarjouksen, rollaattorit ja muut kulkupelit vaihtavat ripeästi suuntaa hallista pois. Se siitä sitoutumisesta kauppahallin asiakkaaksi.

Hämeenlinnaa pienempään, 55 000 asukkaan Kotkaan, on hierottu kauppahallia jo pari vuotta, mutta valmista ei synny. Rihkamakauppiaita olisi jonoksi asti, mutta hallikaupan kovan ytimen, lihan ja kalan kauppiaita ei ole löytynyt.

Ne ajat ovat pysyvästi ohi, jolloin kaupungit rakensivat kauppahalleja. Vetovastuu on nykyisin yrittäjillä.

Jokaisesta suomalaisesta kaupungista, myös Hämeenlinnasta, löytyisi kaupungin suopealla myötävaikutuksella liiketila tai tontti hyvältä kauppapaikalta, jos joku esittäisi realistisen suunnitelman rahoineen hallin pystyttämiseksi. Jos sellainen olisi, halli palvelisi jo tai sitä olisi koskaan kaupungista suljettukaan.

Niitä vähiä halleja, joita vielä on toistakymmentä, kannattaa vaalia lähes pyhäinjäännöksinä, vanhan kauppatavan muistomerkkeinä.

Tampereen poliitikot ovat oivaltaneet kauppahallin tenhovoiman. He pitävät usein vaalitilaisuuksiaan Linkosuon kahvilassa. Hallin kapeilla käytävillä jo viisi ihmistä saa ruuhkan aikaan.

Kun tilaisuudesta napsitaan kuvia lehtiin tai televisioon, niistä välittyy vaikutelma mittavasta ihmispaljoudesta, mikä puolestaan kielii poliitikon suuresta kansansuosiosta.

Menot