Uutiset

Kauppias päättää, mitä asiakas ostaa

Jos joku on ollut huomaavinaan lehtien arvioivan jotenkin väärin, joko ylä- tai alakanttiin asioiden ja ilmiöiden painoarvoa, hän on ihan oikeassa.

Hämeen Sanomien pääkirjoitus lauantaina helmikuun 27. päivänä oli otsikoitu: Pienimuotoinen myrsky maitolasissa.

Otsikko meni pieleen, niin pieleen kuin vain mennä voi. Viime viikot ovat osoittaneet, että kysymys ei ole ollenkaan pienestä saati paikallisesta myrskystä maitolasissa.

Maitokeskustelu eskaloitui lähes Ruotsin ja Suomen valtioiden väliseksi vihanpidoksi, kun pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) poltti hihansa maitokaupassa.

Siihen asti kotimaassa käyty kähinä ylitti hyisen Ahvenanmeren. Saabin kohtalosta valmiiksi vereslihalla oleva ruotsalainen sielunmaisema ei sietänyt Arlan arvostelua.

Oli ilmeisesti siinä ja siinä, ettei Ruotsi kutsunut suurlähettilästään Helsingistä kotiin konsultaatioita varten.

Suomen turvallisuuspolitiikasta vastaavat ryhtyivät puolestaan joukolla katumaan sitä, että kaikki varuskunnat maamme länsirajalta ja -rannikolta on purettu jo vuosia sitten.

Pääministeri Vanhanen ilmaisi blogikirjoituksessaan vaatimuksensa siitä, että hänen on kuluttajana saatava päättää, mitä tuotteita hän ostaa.

Näin ei kuitenkaan ole. Ei edes pääministeri saati tavallinen kuluttaja päätä runsaista valikoimista huolimatta, mitä ostaa. Sen päättää ensisijaisesti kauppa ja myös tavarantoimittaja suostuessaan kaupan ehdoin.

Kahden kaupan, S- ja K-ryhmän asema on niin vahva ja hallitseva, että ne sanelevat kaikille tavarantoimittajille suurmeijereistä lähtien, kuka saa hyllytilaa tuotteilleen.

Kysymys ei kaupan ammattikielellä ole toki kynnysrahasta, se kalskahtaisi lähes roistomaiselta.

Siitä on jalostettu sieviä kiertoilmaisuja. Kun sopimuksia hierotaan, puhutaan logistiikkamaksusta, korvauksesta automaattisen tilausjärjestelmän käytöstä tai markkinointituesta.

Jos sopimus kaupan asettamilla ehdoilla syntyy, tavaralaskusta vähennetään 7-8 prosenttia ”kynnysrahaa”.

Mikäli yritys yltää ketjun valtakunnalliseksi tavarantoimittajaksi, siltä peritään ”pääkonttorimaksua”, kauttalaskutuspalkkiota 2-4 prosenttia.

Pienten ja paikallisten valmistajien on koko lailla turhaa haaveilla kerhoon pääsystä. Sinisilmäiset poliitikot tai intoa pursuvat projektipäälliköt voivat puhua mitä tahansa lähiruuan rynnäköstä. Ketjuissa ja niiden ohjauksessa on kyse voittoa tavoittelevasta liiketoiminnasta, jossa ei ole sijaa tupailtamentaliteetille tai maakuntahengelle.

Ei kuluttajaakaan ole toki unohdettu. Hänen intonsa Plussa- ja S-kortteihin on pantu merkille. Hinnoittelussa bonus- ja plussapisteet lisätään automaattisesti hintalappuun. Jokainen maksaa bonuksensa itse.

Silti tunnelma on kuin ruotsinlaivalla ennen vanhaan. Mitä enemmän juot, sen enemmän säästät.

jukka.viitaniemi@hameensanomat.fi

Oli ilmeisesti siinä ja siinä, ettei Ruotsi kutsunut suurlähettilästään Helsingistä.