Uutiset

Kaupungissa elää maaseudun säpinä

Mäntykankaiden pihalla kuuluu määkimistä ja kotkotusta

Lintumäen kaupunginosassa Hämeenlinnassa nököttää vaalea puutalo. Pihaa kiertää aita ja nurmikko viheriöi niin kuin niin monissa muissakin pihoissa, mutta Mäntykankaiden piha ei ole mikään tyypillinen kaupunkilaisomakotitalon piha: pihatien varrella aitauksessa määkii kaksi lammasta. Toinen potkii takajaloillaan ilmaa, toinen tyytyy napsimaan ruohoa. Kopissa kököttää pari kanaa, ja pihassa nököttää kunnioitettavan kokoinen karvapallo!-!angorakani. Kopista löytyy vielä lisää karvakorvia.

Moottoritie ja Tiiriön automarkettien säpinä ovat aivan lähituntumassa, mutta elo Hämeenlinnan Lintumäessä on kuin maaseudun rauhassa.

-!Tämä on meille sellainen lapsuuden mummolakesien nykyaikainen toteutus, naurahtavat vaalean talon asukkaat Pekka ja Teija Mäntykangas.

Kuusihenkiselle uusioperheelle viisikymmentäluvulla rakennettu talo on unelmien täyttymys. Omakotitaloa etsittiin pitkään ja hartaasti, mietittiin rakentamistakin. Usko oli jo loppua, kunnes vihdoin väsyneitä talonmetsästäjiä odotti Lintumäessä koti puuhelloineen.

Ohikulkijoille ihmeteltävää

Maaseudulla asuminen olisi perheen ihanne, mutta kaupungissa elämä on helpompaa. Palvelut ja koulut ovat lähellä, ja kulkeminen käy näppärästi. Tontti on kuitenkin sen verran suuri, että pihaan mahtuu eläimiä maaseutuidylliä luomaan.

Syy siihen, miksi lemmikkinä ei ole tavallisia koiria tai kissoja, on yksinkertainen:

-!Meillä on perheessä allergiaa, joten meidän täytyy pysyä ulkoeläimissä, Teija selittää.

Pieni eläinfarmi ei ole naapureita haitannut, lähinnä päinvastoin. Valituksia ei ole tullut, vaan eläimiä käydään ihailemassa ahkerasti.

-!Yksikin päivä ihmettelin kun ulkoa kuuluu ääniä, että onko meille joku tulossa, mutta siellä olikin ihmisiä lampaita katselemassa, Teija naurahtaa.

-!Kyllähän lampaat määkii, mutta toisaalta haukkuu ne koiratkin.

Haaveissa on ollut myös possu, mutta säädökset niiden pitämiseen ovat niin tiukat, että perhe on tyytynyt kanoihin, lampaisiin ja pupuihin.

Kaneista villaa

Mäntykankaiden eläininto on syttynyt Särkänniemen Lasten eläintarhassa, josta hankittiin ensimmäiset puput. Nälkä kasvoi syödessä, ja nyt kopeissa nököttää niin luppakorvaisia pikkukaneja kuin melkein jäniksen kokoisia angorakanejakin. Pääluku kasvoi pari vikkoa sitten neljääntoista, kun taloon syntyi neljä pientä pupunpoikasta. Vaikka pupuja riittää jokaiselle neljälle tytölle, uhkaa kina aina välillä.

-!Siitä tulee riitaa, että kuka saa pitää vaikka Taneli-pupua sylissä, Suvi Mäntykangas,12, selittää.

Pääasiassa lemmikkien hoito sujuu sovussa, sillä isä-Pekka hoitaa inhottavimmat hommat. Epätavalliset lemmikit tuottavat myös epätavallisia iloja: on hieman toisenlaista ulkoiluttaa lammasta kuin koiraa.

-!Pikemminkin on niin, että eläimet ulkoiluttavat tyttöjä, Pekka Mäntykangas naurahtaa.

Mäntykankaiden lemmikeistä on myös hyötyä: kananmunat ja villasukkatarpeet saa omasta pihasta. Yksi angorakani tuottaa parhaimmillaan kilon villaa vuodessa. Syksyllä kaksi angorakania ja lampaat on tarkoitus keriä, ja tehdä villoista vaikka sukkia. Vintillä odottaa jo rukki.

-!Olen sitä sen verran koittanut, että kyllä sillä kehräämään pystyy. Nyt täytyisi vaan löytää varamummo, Pekka Mäntykangas vitsailee.

Päivän lehti

29.3.2020