Kolumnit Uutiset

Kaupungissa näkee valon naapurin ikkunassa

Kesällä tuli maaseutuplantaasilla pohdituksi maalla ja kaupungissa asumisen etuja. Tosin onhan Hauhokin kaupunginosa, mutta sitä on vaikea uskoa.

Jotkut näkevät yhä kaupungin ja varsinkin kerrostalon yhtenä helvettinä ja maaseudun sen vastakohtana. Väitän vastaan.

On ilo palata välillä urbaaniin ympäristöön, jonne hyttyset eivät yllä ja josta näkee muutakin kuin puskaa.

Maalla hyttysiä piisaa elokuuhun asti ja sitten saa ryhtyä välttelemään hirvikärpäsiä

Ruohoa saa olla leikkaamassa tämän tästä.

Mansikkamaalle ehtivät linnut ensimmäisinä, joten sato ei paljon vaivannut. Vadelmia sen sijaan pukkasi joka oksasta niin paljon, ettei niitä kaikkia kukaan ehtinyt poimia.

Onneksi viinimarjapuskat olivat tänä vuonna maltillisempia. Karviaispenkan oksat sen sijaan painuivat marjojen painosta maahan.

Takametsästä löytyi hyväkuntoinen halkopino, joka oli sinne unohtunut ilmeisesti vuosia sitten. Kädet venyivät senttejä, kun sillä täytti puuliiterin – ja me kun olimme ostaneet saunareissuille huoltoasemalta sikakalliita klapeja muovikääreissä.

Tuskin maltan odottaa seuraavaa askaretta – naapuruston paineissa lehdet pitää haravoida.

Epäkiitollisempaa työtä saa hakea, sillä puista putoaa koko ajan lisää lehtiä siihen asti, että lumi tulee, jos tulee. Omat harminsa on lumestakin.

Kaupungissa lehdet hallinnoi talkkari, eikä hän haravoi, vaan puhaltaa ne puhaltimella kasaan. Sitä on miellyttävää seurata parvekkeelta paitsi, että meteli on melkoinen.

Kantakaupungissa pysäköinti on aina kuuma kysymys, Hauholla vain keskikesällä. Kirkonkylälle ei tahdo saada autoa parkkiin. Varsinkin lauantaisin se on lähes mahdotonta.

S-marketin kassajonossa tapaa vanhoja Helsingin-naapureita ja tosi paljon tutunnäköisiä ihmisiä, joiden nimeä ei muista.

Pysäköinti on kuitenkin ilmaista. Parkkiyhtiön lonkerot eivät ulotu yli kantakaupungin rajan.

Se olisikin kohtuutonta, sillä Hauholle ei pääse bussilla viikonvaihteessa juuri ollenkaan. Viikollakin se on vähän niin ja näin.

Maalla on mukavan hiljaista öisin ja pimeää paitsi kesällä.

Urbaani ihminen tosin kaipaa tietoa, että lähimaisemissa on myös joku muu. Kaupungissa näkyy yölläkin jonkun naapurin ikkunasta valo ja jossain vedetään vessa.

Sanotaan, että maalla on yhteisöllistä ja kaupungissa ei. Tämä on puppua. Meidän talossa lapset pitävät synttäreitä pihalla ja iäkkäämmät asukkaat nyyttikestejä.

Oikeassa kaupungissa ei tarvitse katsoa aikataulusta, koska bussi menee. Seuraava menee kumminkin 10 minuutin sisällä. Ja iltaisin pääsee takaisin julkisilla, jos ei mene kovin pitkälle aamuyön puolelle.

Hämeenlinnassa ei näin ole. Se on harmi, sillä osa kaupungin viihtyisyydestä tulee siitä, että julkinen liikenne toimii.