Kolumnit Uutiset

Kaupunkiasumista auton ehdoilla

Kirjoitan tätä ulkona puun juurella ja katselen tyhjää tilaa talojen välissä aivan Hämeenlinnan keskustassa.

Hämeenlinnassa rakennetaan Siiriä, Sairionrantaa ja pian iskevät kaivinkoneet kauhansa Engelinrannan täyttömaahan. Kasvavassa kaupungissa tarvitaan uusia asuntoja.

Silti tuo tontti – useat muut vastaavat – ovat olleet tyhjillään tai joutokäytössä sen 30 vuotta kuin minä tämän kaupungin historiaa muistan.

Miksi ihmeessä?

Hämeenlinnan keskustassa kävellessä näkee jatkuvasti hukattuja mahdollisuuksia.

Tuohon mahtuisi uusi kerrostalo, tuonne lisäsiipi vanhaan. Tuosta kun jyräisi matalan liikesiiven, saisi tilalle kodit 25 perheelle.

Varovaisestikin laskien ydinkeskustassa on hassattu satojen asuntojen mahdollisuudet.

Onneksi edes Hallituskadulla tapahtuu, kun Kanta-Hämeen Hengitys ry aloitti kerrostalotyömaan Danske bankin naapurissa. Ja se on vieläpä vuokratalo!

Taloyhtiöt tuskailevat remonttikustannustensa kanssa, vaikka koko rempan voisi helposti rahoittaa rakentamalla tontin kulmaan asuntoja ja myymällä ne.

Evätkö taloyhtiöt ymmärrä, minkä aarteen päällä ne istuvat, vai eikö kaavoittaja suosi järkiratkaisuja?

Ai niin, mutta fiksun ratkaisun tiellähän on täysin ylittämätön ongelma: mihin uusien asukkaiden autot mahtuisivat?

Parkkipaikkanormit kurittavat jokaista kaupunkilaista, kun kävelymatkan päässä palveluista ja julkisen liikenteen äärellä on joka yksiöllekin rakennettava lähes asunnon kokoinen parkkipaikka.

Se johtaa kalliisiin parkkihalleihin talojen alle tai toriparkkiin, josta taloyhtiöiden pitäisi ostaa velvoitepaikkojaan.

Kun yhden autopaikan hinta lasketaan kymmenissä tuhansissa euroissa, ei tilanteessa ole enää mitään järkeä. Maksajana on jokainen asunnonostaja, oli sitä autoa tai ei.

Asuntonormien puristaminen yhteen muottiin on turhaa ja se vain nostaa asuntojen hinnat tolkuttomiksi.

Keski-Euroopan keskisuurissa kaupungeissa – paikallisissa hämeenlinnoissa – keskustojen rakennuskanta on vanhaa, tonteilla ei ole tilaa autoille, kadut ovat ahtaita eikä pysäköintipaikkoja yksinkertaisesti ole.

Niinpä autot on suosiolla jätetty keskustojen ulkopuolelle.

Jos saksalainen tai hollantilainen voi jättää autonsa satojen metrien päähän parkkitaloon, niin miksei suomalainenkin?

Keväällä vietin aikaa Tokion lähiössä.

Autoteollisuuden suurmaa Japani tunnetaan oman teollisuutensa tukemisesta kaikin keinoin, mutta sielläkin on pidetty järki päässä autoistumisen kanssa.

Kaupungissa ei voi rekisteröidä autoa, ellei sille ole omaa parkkipaikkaa. Niitä taas ei ole, koska rajallinen maa on kannattavampaa rakentaa ihmisille kuin autoille.

Niinpä Koenjin pikkuliikkeiden ja ravintoloiden täplittämillä kaduilla ja kujilla näki autojen sijaan jatkuvana virtana jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Se oli oikeaa kaupunkia.