Uutiset

Kaupunkilaisen kyläkoulun rehtori puhkuu yhteisöllisyyttä

Myllymäen koulusta ei ensi silmäyksellä uskoisi, että sen käytäviä kuluttaa päivittäin lähes 240 oppilasta.

Sisältä koulu muistuttaa erehdyttävästi perinteistä suomalaista kyläkoulua: kapeita käytäviä, pokaaleja vitriineissä, oppilaiden taideteoksia seinillä.

Rehtori Mikko Moisio naurahtaa, että suurehkosta oppilasmäärästä huolimatta koulua kutsutaankin välillä Myllymäen kyläkouluksi. Hän kertoo, ettei ole koskaan ollut valtavien kouluyksikköjen puolella.

– Pienissä kouluissa ihmissuhteet ovat lämpimämpiä. Opettajat ja oppilaat tuntevat toisensa ja myös rehtori tuntee oppilaat.

Kyseinen peruste on myös tärkein syy sille, miksi Moisio vastustaa koulujen lakkauttamista Hämeenlinnassa.

– Kun oppilasmäärät putoavat tulevaisuudessa, koulujen lakkauttamista joudutaan harkitsemaan. Mutta toistaiseksi pitäisi mennä näillä, mitä on.

Vaikka Myllymäen koulu ei olekaan niitä pienimpiä ala-asteita, on siellä Moision johdolla kehitetty määrätietoisesti eteenpäin sekä perheiden ja koulun välisiä suhteita että yhteisöllisyyttä.

Myllymäelle perustettiin muun muassa yksi Hämeenlinnan ensimmäisistä vanhempainyhdistyksistä 1970-luvun lopulla ja myös oppilaskuntaa oltiin kokoamassa ensimmäisten joukossa.

Suuremmilta ongelmilta koulussa on rehtorin mukaan vältytty. Mutta silti jonkinlaisia muutoksen merkkejä on ollut havaittavissa.

– Näkee, että lapsille ei jää kotona riittävästi aikaa. Rauhattomuus, lyhytjänteisyys ja sellainen oman edun tavoittelu, mitä aiemmin ei huomannut, ovat lisääntyneet.

Moisio näkee tämän seuraavan suoraan nykyaikaisen työelämän rauhattomuudesta ja kiristyneestä tahdista.

– Kun vanhemmilla on työelämässä kiire, aineellista hyvinvointia ehkä riittää, mutta yhdessäolo jää pois ja lapsilta häviävät rajat. Aikuisten pitäisi perheessä päättää siitä, mitä tehdään.

Rehtori kuitenkin korostaa, että pohjimmiltaan lapset ovat nykyisin yhtä iloisia kuin ennenkin. Hän huomauttaa, että opettajan työtä helpottaa huomattavasti lasten ja heidän perheidensä tunteminen.

Eivätkä koulumaailman muutokset pelkästään negatiivisia ole. Itse asiassa Moisio näkee sen muuttuneen vuosien varrella enemmän hyvään suuntaan.

– Innovatiivisuutta on tullut lisää. Ammattitaitoiset, kuvataiteita, liikuntaa, musiikkia ja teatteria harrastavat opettajat ovat antaneet paljon virikkeitä koulutyölle.

Tulevia koulumaailman muutoksia Moisio aikoo rehtorin työhuoneen sijaan seurata kotoa käsin. Kolmekymmentäkuusi vuotta kansankynttilänä ja rehtorina riittää hänelle.

Tulevaisuudensuunnitelmiin kuuluu perheen kanssa olemista ja kaikkea muuta, mille ei uravuosina ole jäänyt riittävästi aikaa.

– Voisi vielä joskus nuo kuudennen luokan pojat haastaa satasen juoksuun, nuoruudessaan innokkaasti urheilua harrastanut Moisio myhäilee. (HäSa)

Päivän lehti

9.4.2020