Uutiset

Kävelevä koulubussi kaipaa lisää jengiä

Kun yksi aikuinen saattaa kouluun useita koululaisia, on kyse kävelevästä koulubussista. Turengin koulu lähti mukaan Liikenneturvan valtakunnalliseen kokeiluun, mutta kävelevien bussien vetäjäksi saatiin kuitenkin vain kaksi ekaluokkalaisen vanhempaa: Kirsimarja Ahonen ja Teemu Saarinen.

– Tähän tarvittaisiin lisää jengiä mukaan, Teemu Saarinen sanoo.

Hän kaipaisi mukaan niin lapsia kuin aikuisiakin.

Saarisen bussissa kahdeksan lasta
Teemu Saarinen saattaa joka aamu kouluun oman Akusti-poikansa, ja mukana on enimmillään seitsemän muuta lasta. Saariset asuvat Kauriinmaalla, ja koulumatka on puolitoista kilometriä.

Lasten määrä vaihtelee, koska kaikkien koulu ei ala samaan aikaan. Teemu Saarisen ”bussissa” on ekaluokkalaisten lisäksi kakkosluokkalaisia ja yksi kolmasluokkalainenkin.

Tosin bussi ei ole aivan yhtenäinen.

– Kaksi tyttöä kulkee meistä 50 metriä edellä. He ovat tavallaan silmän alla, vaikka eivät kulje meidän kanssamme.

Saarisen bussi kulkee vain yhteen suuntaan, sillä hänellä ei ole mahdollisuutta irtautua töistään iltapäivällä. Siksikin aikuisia tarvittaisiin toimintaan lisää.

Vain oma poika kyydissä
Toisella aikuisella Kirsimarja Ahosella on ”kyydissään” vain oma Eino-poika. Hänkin ottaisi mielellään mukaan muitakin lapsia. Koulumatka on vajaat kaksi kilometriä.

– Asumme Kuumolassa. Siellä ei ole kovin paljon muita ekaluokkalaisia, mutta joitakin kuitenkin. Monet vanhemmat vievät lapsensa autolla kouluun.

Ahonen kertoo, että hänelle sopii hyvin toimia kävelevänä koulubussina, sillä hän on kotiäiti.

– Saattaisin Einoa koulumatkoilla joka tapauksessa.

Nyt kun Kuumolasta ei osallistu kävelevään bussiin muita kuin oma poika, paluumatka koulusta tehdään joskus pyörän ja peräkärryn avulla.

– Joskus hakijana voi olla isäkin.

Muut lapset bonusta
Autoon Ahoset eivät turvaudu. Heillä ei edes ole autoa.
Myös Teemu Saarinen sanoo, että hän saattaisi lapsensa kouluun aamuisin joka tapauksessa.

– Se, että mukaan tulee muitakin lapsia, on bonusta.

Kävelevän koulubussin kuljettaminen on vapaaehtoistyötä. Teemu Saarisella oli monta syytä lähteä mukaan.

– Ensinnäkin turvaan lasten koulumatkaa. Lapsia pitäisi aktivoida itsenäiseen kulkemiseen liikenteessä. Jos he istuvat aina auton takapenkillä, he eivät opi liikennesääntöjä eivätkä havainnoimaan liikennettä.

Autorumbaa vähemmäksi
Turengin koulun lähellä on aikamoinen autorumba aamuisin ja iltapäivisin, kun lapsia viedään kouluun tai haetaan pois. Saarinen sanoo, että tätä autoliikennettä voitaisiin vähentää, jos entistä useampi lapsi kulkisi koulumatkat kävellen.

Ympäristöäkin Saarinen ajattelee.

– On vähän hölmöä, että puolentoista tai kahden kilometrin matkaa mennään autolla

Lisäksi Saarinen sanoo, että liikunta on hänen sydäntään lähellä. Koulumatkojen käveleminen on samalla liikuntakasvatusta lapsille.

– Tässä myös oppii tuntemaan lapsen kavereita, jotka kulkevat samaa matkaa.

Kirsimarja Ahonenkin sanoo, että koulumatkojen ansiosta hänen ja Einon tulee olluksi ulkona ja käveltyä runsaasti.

– Ja tulee juteltua lapsen kanssa.

Aikataulutettu reitti
Teemu Saarinen on aikatauluttanut tarkkaan matkareitin. Saaristen kotoa koululle kävelee 17 minuutissa, ja se, milloin muita tulee mukaan, on määritelty minuutilleen.

– Saan vanhemmilta aamulla tekstareita siitä, keitä on kulloinkin tulossa mukaan.

Ahosilla on vapaampaa, koska vieraita lapsia ei ole mukana.

– Me kävelemme tätä matkaa puolisen tuntia. Niin ehdimme hidastelemaan, katselemaan oravia, ihmeellisiä kiviä ja lehtiä.
Kävelevän koulubussin idea on kahdenkymmenen vuoden takaa. Silloin se keksittiin Australiassa, ja tavoitteena oli vähentää liikenneongelmia. (HäSa)