Kolumnit Uutiset

Kaveria ei koskaan kilpailuteta

Olisi pitänyt kilpailuttaa, eikä kaverilta tilata. Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) filosofi Pekka Himaselta junailema tulevaisraportti nosti metelin.

Jopa keskustan kansanedustaja Mikko Alatalo on tuohduksissa.

Alatalo teki Juice Leskisen kanssa vuonna 2004 levyn Senaattori ja boheemi. Kilpailuttiko Alatalo Juicen? Ei tietenkään, koska kaveria ei voi kilpailuttaa.

Katainen uskoo, että Himanen on paras kaveri laatimaan Suomen tulevaisuutta koskevan raportin. Se hän hänen valintansa – ja siihen hänellä on vieläpä täysi oikeus.

Tässä tilanteessa kilpailutus olisi ollut pelkkää rahan tuhlausta, koska Katainen oli valintansa jo tehnyt.

Katainen ei ollut asialla yksin. Himas-raportin tekevät mahdolliseksi rahoittajat, muun muassa Suomen Akatemia, Sitra ja Tekes.

Jos tiedemaailman kolmikko olisi vaatinut kilpailuttamista, ei Katainen olisi voinut nakittaa työtä ainakaan mutkitta Himaselle.

Suomen Akatemian, Sitran ja Tekesin suunnalta kuuluu mutinaa. Himas-hanketta oli kuulemma vaikea vastustaa, koska pöydän päässä istui itse pääministeri Katainen.

Helsingin suuripalkkaisilla herroilla on outo käsitys työstä: kun pöydällä on vaikea asia, ollaan hiljaa ja nyökkäillään hyväksymisen merkiksi.

Herrat eivät siis saaneet suutaan auki aikanaan, nyt olisi tyylikästä pitää kituset kiinni ja seistä yhteisen päätöksen takana.

Jälkipuheet eivät ole mitään muuta kuin vastuullisten raukkamaista Kataisen selkään puukottamista.

Filosofi Himasta ruoskitaan. Piiskaa heiluttaa muun muassa ex-professori Kari Uusikylä Pohjalaisen kolumnissa. Jos sanoman tiivistää, Uusikylän mielestä Himanen ei ole oikein mitään.

Voi olla totta, purematta arviota ei kuitenkaan pidä niellä.

Tiedemaailmaa on siunattu paitsi älyllä myös kuppikunnilla, jotka jopa vihaavat toisiaan. Näissä pienissä piireissä paikkansa on sekä Himasella että Uusikylällä.

Jotta Uusikylän puheet voisi ottaa todesta, pitäisi tietää hänen suhteensa Himaseen ja henkilöihin, jotka tukevat Himasta.

Aivan oikein, puntarissa ovat Uusikylän tulituksen motiivit. Edes tohtorista ei ole noin vain puolueettomaksi kriitikoksi.

Perimmäinen kysymys on yksinkertainen: mihin tarvitaan tulevaisuusraporttia?

Kataista ja Himasta kolhitaan epäreilusti, sillä Suomi on raporttien, selvitysten ja paperisaasteen luvattu maa.

Esimerkiksi huippu-urheilun muutosryhmän raportti maksoi 2,5 miljoonaa euroa. Rahalla syntyi ajatus, että pitää panostaa, jos haluaa menestyä.

Himas-raportin hinta on 700 000 euroa, mikä on liikaa koko turhasta tuijottamisesta kristallipalloon.

Jotenkin maassa pesii ajatus, että tarvitsemme sanoja. Suomi huutaa tekoja – eikä vähiten Kataisen hallitukselta. Sanoja ja paperia hallituksella on liikaakin.

Päivän lehti

7.4.2020