fbpx
Uutiset

Kävynkerääjän oikeat visiot

Me, jotka olemme Linnamme lukeneet, muistamme Tuntemattomasta sotilaasta sotamies Aarne Honkajoen. Tämä Hämeenlinnassa syntynyt ja sen jälkeen kuljeskelevaa elämää viettänyt veijari siviilissä elätti itsensä käpyjen keräilyllä. Hän tuli kaaripyssyineen täydennysmieheksi Koskelan joukkueeseen. Tylsän asemasodan ajan hän kehitteli ikiliikkujaa ja joutui rienaavan suunsoittonsa takia komppanianpäällikkö Lammion silmätikuksi.

Tehottomaksi osoittautuneessa kurinpalautuspuhuttelussa Honkajoki tuli maininneeksi kaksi ennustusta, joista toinen on toteutunut ja toinenkin enää pientä vaille. Sotamies Honkajoki sanoi kommunismin luhistuvan omaan mahdottomuuteensa. Juuri ennen ulosheittämistään hän vielä muistutti Lammiota keltaisesta vaarasta, joka uhkaa länsimaista sivistystä.

Kahelina pidetty kävynkerääjä ennusti jo lähes 70 vuotta sitten Neuvostoliiton hajoamisen.

Keltainen vaara oli viittaus Kiinaan ja kiinalaisiin. Kehittyvä talous on edelleen tiukasti maan kommunistipuolueen komennossa, mutta se on viisaasti antanut markkinataloudelle pitkän liekanarun.

Kiinalaisessa yhteiskunnassa on edelleen tiukka kuri ja järjestys, kuten kommunismiin kuuluukin. Sillä taataan työrauha eikä palkkauksesta tai muista työoloista juuri rohjeta mussuttaa. Kulttuurivallankumouksen aikaiset leiritykset ovat vielä kansalaisten muistissa.

Toisaalta Kiinassa sallitaan rikastuminen, yksityinen yrittäjyys eikä tuloeroja katsota pahalla niin kommunistimaassa kuin ollaankin. Maahan on perustettu erityistalousalueita, joihin on houkuteltu ulkomaisia investoijia lupaamalla varmasti riittävää ja nöyrää työvoimaa. Sijoituspäätöksiä on voideltu verohelpotuksin ja epäilemättä myös lahjuksin.

Kiinan politiikan tulokset ovat loistavia. Ei maailman valloitukseen tarvitakaan monimiljoonaista armeijaa, panssaridivisioonia tai iskukykyä puhkuvia strategisia ilmavoimia ydinaseista puhumattakaan. Parhaiten, vaivihkaa ja verettömästi se onnistuu rahalla.

Kommunistinen Kiina on rahoittanut jo pitkään kapitalistista USA:ta ja sen velaksi elämistä. Nyt kiinalaispääomaa vyöryttää kriisiytyneen Euroopan rahoitusmarkkinoille 600 miljardin euron valuuttavarantonsa voimin. Se myös toivotetaan tervetulleeksi, koska rahassa ei aate haise.

Olisi kovin sinisilmäistä uskoa, että kiinalaiset tulisivat kriisityöhön pyyteettöminä hyväntekijöinä. Käsirahaksi he vaativat markkinatalousmaan asemaa suhteessaan Eurooppaan. Se tietää lopunkin valmistavan teollisuuden siirtymistä itään.

Kiinalaiset
ostavat kiihtyvällä tahdilla taloudeltaan horjuvia länsimaisia yrityksiä. Ruotsin ikiaikaisina pidetyt kruunujalokivet Saab ja Volvo menivät jo, mutta ne ovat vasta alkua. Yhä useamman eurooppalaisyrityksen todellinen komentokeskus on tuota pikaa liki Taivaallisen rauhan aukiota.

Kiinan valuutta on yuan eli renminbi. Pankki- ja talousmiesten kannattaa opetella pitämään sen nimi ja vaihtokurssi kirkkaana mielessä. Siitä on varmasti hyötyä. Keskikurssin mukaan eilen yhdellä eurolla sai 8,66 renminbiä.

Menot