Kolumnit Uutiset

Käytin järjestelmää hyväkseni ja nautin elämästä

Tunnustan. Olen yksi niistä, jotka ovat viime vuosina käyttäneet hyväkseen mahdollisuutta laistaa duunista jopa vuoden verran.

Tein vielä tempuista itsekkäimmän: sen sijaan, että olisin tehnyt vapaaehtoistyötä hyysäämällä kodittomia kissoja tai kutomalla keskospeittoja keskussairaalalle, lähdin osaksi aikaa asumaan ulkomaille ja nauttimaan elämästä. Vaikka vapaan pääasiallinen tarkoitus oli hoitaa kahta tulevaisuuden veronmaksajaa, ratkaisuni oli väärä joistakin saamistani kommenteista päätellen.

Olisi pitänyt pysyä kotimaan kurahousurumbassa eikä hillua kuukausikaupalla jossain vinkuintiassa.

Vuorotteluvapaajärjestelmän ajatus on pidentää työuria tarjoamalla burn outin uhkaamille keski-ikäisille hetken hengähdys oravanpyörästä. Useimmat vuorottelijat ovatkin 50–59-vuotiaita naisia, mutta paljon mahdollisuutta ovat käyttäneet myös juuri ja juuri vaaditun kymmenen vuoden työhistorian kartuttaneet kolmekymppiset.

Se oli tuhmasti tehty, sillä moni meistä kehtasi toteuttaa vapaalla unelmiaan, matkustella ja opiskella. Tähän havahtui myös hallitus: osana kansallisia säästö- eli elämänkurjistamistalkoita vuorotteluvapaan työhistoriaedellytystä ollaan korottamassa 16 vuoteen.

Vuorotteluvapaasta tuli liian suosittu. Sitä käyttivät muutkin kuin työelämämaratonin takakaarteessa ryytyvät, joista pitäisi puristaa tehoja vielä vuosikymmenen ajan.

Kolmekymppiset ovat jääneet vuorotteluvapaalle, koska he pystyivät ja olivat sen ansainneet. Tuohon mennessä työtä on ehtinyt tehdä jo puuduttavuuteen asti, säästöjäkin on hieman kertynyt ja takaraivossa tykyttää ajatus, tätäkö tämä nyt on jonnekin vuoden 2050 tuolle puolen.

Harva ikäluokkani edustaja tuskin kuvitteleekaan pääsevänsä eläkkeellä 63- tai edes 68-vuotiaana. Nyt vapaan ulkopuolelle suljettavalle ikäluokalle vuorottelu on kottia eläkkeestä. Sillä on hintansa. Menetin palkkatuloja ja lähes vuoden eläkekertymän. Saanen siis joskus 75-vuotiaana, tai milloin sitten eläkkeelle pääsenkään, roposillani jopa puoli kiloa vähemmän pottuja kuukaudessa.

Kuukausien mittainen poissaolo työelämästä ei myöskään ole välttämättä meriitti siinä vaiheessa, kun työpaikalla jaetaan ylennyksiä tai potkuja. Silti, ei kaduta.

Myönnettäköön, muutaman kerran vapaan aikana hävetti. Silloin, kun jouduin selittämään ulkomaalaisille, mistä ihmeestä meikäläisen lonnimisessa on kysymys. Hengaan naperoiden kanssa ja saan siitä rahaa. Ja työpaikka odottaa, kunnes suvaitsen palata yhteiskunnan tuottavaksi jäseneksi. Ei mennyt perille, eikä se tainnut johtua kielimuurista.

Vaikka vapaan ehtojen muuttamisen taustalla on sen suuntaaminen niille, joille se on alunperin tarkoitettu, sijaiskärsijöiksi joutuvat työttömät. Ei ole vaikea arvata, laskeeko uudistus vapaalle jäävien ja tätä kautta avoimien työpaikkojen määrää.