Kolumnit Uutiset

Käyttäytykäämme edes jouluna

Suomalainen viettää perhejoulun.

Hän siivoaa kotinsa, valmistaa laatikot ja noutaa joulukuusen. Hän hankkii lahjoja, lähettää joulukortteja ja leipoo joulutorttuja.

Suomalainen luottaa perinteisiin. Joulu ei kuitenkaan synny ilman ihmisiä, ja ihmiselle tärkeintä ovat tavallisesti oma lähisuku ja perhe – oli se sitten millainen riemunkirjava joukko tahansa.

Liian moni viettää joulun erossa tärkeimmistään.

Mielipideosastolla lastenlastensa elämästä poispyyhityt isovanhemmat ovat kertoneet, miltä tuntuu, kun edes jouluna ei saa osallistua oman jälkikasvunsa elämään.

Paljon on myös vanhempia, useimmiten isiä, jotka erotilanteessa on pyritty erottamaan lapsistaan näkymättömin muurein.

Haava on kipeä, ikävä tunteena kaiken polttava.

Joskus yhteys katkeaa syystä, mutta usein syynä on pelkkä aikuisten ihmisten pienuus.

Pelkät ärsyttävät piirteet eivät ole syy poistaa toista ihmistä elämästä, eikä yhteyden katkeamista voi missään nimessä aina perustella lapsen edulla.

Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikille voi olla ystävällinen. Näinhän sitä lapsillekin opetetaan.

Lapsi rakastaa vanhempiaan vikoineen päivineen. Lapsen rakkaus on ehdotonta ja anteeksiantavaa, se ei ole poissulkevaa.

Lapsen vieraannuttaminen vanhemmasta tai läheisistä on yksinkertaisesti sairasta. Ei mitään muuta.

Tämä joulu on monelle tähänastisen elämän ensimmäinen, erilainen joulu.

Yksi on menettänyt juuri joulun alla työnsä, toinen puolisonsa ja kolmas viettää sen uudessa kodissaan. Yhtä kaikki, tilanne voi olla hämmentävä, kun tutut rutiinit murtuvat tai turvalliset kasvot vierestä puuttuvat.

Oma jouluaattoni on eron jälkeen ensimmäinen ilman lapsia.

Joulua ei kuitenkaan ole peruutettu, yhteisen joulupöydän ääreen istahdetaan lasten ja lapsuuden perheen kanssa vain toisena päivänä.

Olen huomannut olevani monessakin mielessä varsin onnekas. Ympärillä on ystäviä, jotka kieltävät jäämästä aattona kotiin kylmän maksalaatikon kanssa, mutta mikä tärkeintä, erossa ketään ei ole pyyhitty lopullisesti kenenkään elämästä pois.

Lapsilla on yhä äiti ja isä, ja molemmat ovat lastensa elämässä mukana. Tasapuolisuus on tärkeää aikuisille, mutta kaikkein tärkeintä se taitaa olla lapsille itselleen.