Uutiset

Kehitysvammaisten hoidossa tarvitaan erityisosaamista

Vammaispalveluissa tähdätään jatkuvasti kohti pienempiä yksiköitä. Kehitysvammalääketieteen dosentti Maria Arvion mukaan kehitysvammaisten potilaiden tulo normaalipalveluihin ei ole kuitenkaan ongelmatonta.

Suurin osa kehitysvammaisista pystytään hoitamaan normaalipalvelujen piirissä hyvin, mutta monesti tarvitaan erityisosaamista.

-Keskussairaalan psykiatrisella osastolla nuori psykoottinen autisti ei saa tarvitsemaansa apua. Toisaalta keskussairaaloiden neurologisilla vuodeosastoilla potilaat ovat pääosin vanhuksia, joten monivammainen nuori ei varmasti tunne siellä oloaan kotoisaksi, Arvio sanoo.

Arvion mukaan esimerkiksi Tampereella ja Jyväskylässä lakkautettujen kehitysvammalaitosten lääkärit ja terapeutit ovat siirtyneet erityssairaanhoitoon, mutta Hämeessä toimittiin toisin.

-Lahteen perustettiin kehitysvammaneurologin virka. Mielestäni myös Hämeenlinnassa olisi tarvetta tällaiselle, Arvio sanoo.


Vuosikymmeniä muovitetulla sängyllä

Arvio aloitti työt Ronnin keskuslaitoksessa Lammilla vuonna 1981, jolloin laitoksessa oli noin 400 potilasta. Arvion mukaan laitos oli näin jälkeenpäin ajateltuna aika kammottava paikka.

-Laitoksen sisällä oli ahdasta. Asukkaiden puhtaudesta ja osastojen siisteydestä huolehdittiin ja ruokakin oli hyvää. Kuitenkin esimerkiksi liikuntavammaisten osastolla kolmekymmentä ihmistä makasi muovitetuilla pöydillä jopa 50 vuotta nenämahaletkut nenässä. Arvio muistelee.

Arvion mukaan liikuntakykyiset psyykkisesti sairaat ja autistit kulkivat ympäri suljettuja osastoja lääketokkurassa. Potilailla oli päällään haalarit, joiden selkäpuolella ollutta vetoketjua potilaat eivät pystyneet itse avaamaan.

-Se oli surullista. Potilaat eivät saaneet itse valita huonetovereitaan, heidät etupäässä eristettiin laitoksiin. Toisaalta se oli sen ajan kulttuuria. Joissain laitoksissa saattoi olla vielä pahemmat olot, Arvio sanoo.


Pitkät potilassuhteet palkitsevat

Arvion uran aikana kehitysvammalääketiede ja kehitystenvammaisten palvelujärjestelmä on ottanut suuria harppauksia eteenpäin. Kolmessakymmenessä vuodessa Ronnin keskuslaitoksen potilasmäärät puolittuivat ja lähes jokaisella laitoksen asukkaalla oli oma huone.

Kehitysvammalääkärin työ on hyvin raskasta. Lääkärin arkeen kuuluu paljon kuolemaa, sillä vaikeavammaiset eivät juuri koskaan elä yli 70-vuotiaiksi. Potilaat eivät myöskään yleensä parane.

-Palkitsevinta tässä työssä on oikeastaan se, että olen nähnyt monen potilaan koko elämänkaaren. Olen yrittänyt parantaa 25 vuotta erään miehen epilepsiaa, joka sitoo täysin hänen vanhempiaan. Hiljattain törmäsin hänen äitiinsä sairaalan aulassa, ja hän kertoi että nyt on kuukauden ajan mennyt hyvin. Se tuntui hyvältä, Arvio kertoo. (HäSa)