Kolumnit Uutiset

Kehujen takaa pitää nähdä todellisuus

Suomi saa tasaisin väliajoin kehuja muiden maiden medioissa. Milloin ihastellaan peruskoulujärjestelmäämme, milloin vähäistä korruptiota, korkeaa teknologista osaamistamme tai maamme puhtautta.

Viimeksi Yhdysvalloissa ilmestyvä Atlantic-lehti kehui vuolaasti sosiaaliturvaamme hyvinvoinnin takaajana, ilmaista päivähoitoa, joka mahdollistaa molempien vanhempien työssäkäynnin, korkeaa koulutustasoa, lomia, halpoja opintolainoja jne.

Lehti suitsutti myös sitä, miten suomalaiset äidit ovat tyytyväisiä ja lapset iloisia.

Jonkinlainen onnela siis, jos vielä lukee valikoidusti artikkelin.

Suomalainen hyvinvointi kestää hyvin kansanvälisen vertailun. Olemme muiden pohjoismaiden kanssa kärkijoukossa, verrataan hyvinvointiamme muihin maihin millä mittarilla tahansa.

Koko totuus ei kuitenkaan ole tässä. Kehitys kulkee ripeää vauhtia takaperoiseen suuntaan. Hyvin toimeentulevien ja köyhien välinen ero kasvaa koko ajan. Eikä vain taloudellisesti, vaan myös terveydellisesti ja sosiaalisesti.

Kaiken lisäksi julkiset palvelumme tuotetaan velaksi. Valtio tarvitsee joka vuosi vippiä kahdeksisen miljoonaa euroa. Kunnatkin velkaantuvat puolentoista miljardin vuosivauhtia.

Vaikka tehtäisiin miten onnistunut sote- ja kuntauudistus tahansa, taloutemme kehityssuunta pitää muuttua radikaalisti nopealla aikataululla.

Suomella on kaksi vaihtoehtoa. Se parempi ja kaikkien toivoma olisi talouskasvun käynnistyminen. Suomi voi taittaa velkaantumisen, jos työllisyysaste saadaan talouskasvun avittamana nousemaan reilusti yli 70 prosentin ja eläköitymisraja hilautuu parilla vuodella eteenpäin vuosikymmenen loppuun mennessä.

Toinen vaihtoehto on raju säästökuuri, jossa noita yhdysvaltalaislehden kehumia hyvinvointipalveluja karsitaan rankalla kädellä.

Jälkimmäinen vaihtoehto näyttää tällä hetkellä todennäköisemmältä. Suomen teollisuustuotanto supistuu yhä, eivätkä uusien teknologiayritysten kasvu tai metsäteollisuuden uudet innovaatiot korvaa Nokiaa ja paperitehtaitten alasajoa kuin ehkä ajan kanssa.

Miten tämä nokialandia on yhtäkkiä muuttunut kilpailukyvyttömäksi velkakriisimaaksi? Euroalueen ongelmat ja maailmantalouden tila eivät selitä vaikeuksiamme kuin osittain.

Suuri syy löytyy omasta tekemisestä. Suomi sortui omahyväisyyden syntiin.

Nokia pullisteli alan ylivoimaisena markkinajohtajana ja unohti strategian hiomisen sekä tuotekehityksen. Tulivat hipaisulaitteet, kun Nokiassa vielä näppäiltiin ja näppäröitiin.

Metsäteollisuus taas osti miljardeilla vanhentuneita paperitehtaita rapakon takaa, kun olisi pitänyt investoida uusiin tuotteisiin ja tuotekehitykseen.

Päivän lehti

17.1.2020