Kolumnit Uutiset

Keiden joukkoon kuulun?

Iso-Britanniassa pistettiin yhteiskuntaluokat uusiksi. Britit määritellään nyt seitsemään luokkaan, jotka määräytyvät varallisuuden lisäksi ajankäytön, harrastusten ja sosiaalisen aktiivisuuden perusteella.

Suomessa kun ollaan, luokkajaottelu ei ole koskaan määritellyt – ainakaan tietoisesti – omaa elämääni. Olen kaveerannut niin kartanonperillisen kuin köyhän alkoholistiperheen vesan kanssa. Tuttaviini kuuluu peruskoulupohjalta ponnistavia sällejä, ikuisia yliopisto-opiskelijoita ja pari tohtoriakin. Osalla massia on vähemmän, useimmilla kohtuullisesti.

On hankala määritellä, keiden joukkoon kuulun.

Yleisen käsityksen mukaan koulutus ja ammatti ovat modernissa yhteiskunnassa ratkaisevia tekijöitä luokkaportaille sijoittumisessa. Perimmäisenä mittarina on tietysti varallisuus.

Koulutukseni puolesta kuulun keskikastia korkeammalle, mutta tulot vetävät keskiluokkaan suomalaisten mediaanituloilla mitattuna. Asun pienessä, pääosin pankin omistamassa asunnossa, ajan käytettynä ostetulla koslalla ja teen vuorotyötä. Palkasta jää vähän jemmaan ja lomalla on joskus varaa matkustaakin. Kyhnyä ei kerry kuitenkaan niin, että voisin rampata ravintolassa viikoittain tai päivittää harrastusvälineet vuosittain.

Haluaisin yltää eliittiin, kun mittarina ovat elintavat ja painoindeksi. Länsimaissa rikkaat liikkuvat eniten, ovat hoikkia ja elävät pisimpään. Röllykkäni pysyy jotenkuten kurissa, en polta ja alkoholia haluaisin käyttää enemmänkin. Toisaalta sukurasitteenani on miesten keskimääräistä elinajanodotetta (76 vuotta) lyhyempi elämä, mikä osoittaa työväenluokkaan. Ei auta, keskiluokkaa siis.

Tatuoinnit ja lävistykset ovat jännittävä mittari, sillä niiden sanotaan olevan ainoa duunareilta ylempien luokkien suosioon kiivennyt trendi. Tosin 1800-luvulla tatuoinnit olivat muotia Euroopan kuninkaallisten joukossa. Oli miten oli, rikkaat eivät lävistyksillä leveile, joten kuulun kai työväkeen.

Matkailussa ratkaisee kohde. Työläiset ruskettavat läskiä Bulgariassa, keskiluokka golfaa Thaimaassa, rikkaat suuntaavat suurkaupunkien kulttuuririentoihin. Hankalan määreen matkailusta tekee se, että se on mahdollista myös pienituloisille. Suomessa persaukiset opiskelijat ja nuoret pätkätyöläiset reissaavat kuukausia. Jos asuntolaina erääntyy joka kuukausi ja vuosiloman kesto on vakio, vaatii vastaava vapaus tietynlaista irtiottoa varattomuuteen. Koska suosin paria viikkoa pidempiä matkoja, kuulunen juuri köyhälistön yläpuolelle sijoitettuihin nuoriin työläisiin.

Paras ja ainoa oikea mittari itsensä ja muiden määrittelyssä lienee oma ajattelutapa. Välillä työn rajaama arki raastaa, mutta ilahduttavan usein ei. Yritän kerätä ympärilleni elämäänsä pääosin tyytyväisiä ihmisiä, jotka silti jaksavat pyrkiä parempaan muillakin mittareilla kuin varakkuudella mitattuna. Kuka luokkaa tuijottaa, on köyhä ainakin korvien välistä.