Uutiset

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen ...

Tasavallan pitkäaikaisimman valtionpäämiehen Urho Kekkosen syntymästä tuli 104 vuotta ja hänen kuolemastaankin jo 18 vuotta. Tästä huolimatta UKK on edelleen vahva mies, alati julkisuudessa.

Nyt hänestä kirjoitetaan myös satuja ja piirretään sarjakuvia. Kirjailija-toimittaja Jari Tervo teki fiktiivisen Kekkos-romaanin Myyrä ja sarjakuvataiteilija Matti Hagelberg piirteli Urkista sarjakuva-albumin.
Me varttuneimmat muistamme UKK:n vahvana maan isänä, jonka virkakausi jatkui liian pitkään, hämärän rajan yli.

Nuorille Kekkonen avautuu menneisyyden miehenä, liki tuntemattomana suuruutena, jonka uraa on liipattu perin heppoisesti peruskoulun historiantunnilla. Hänestä on kuultu lukemattomia kaskuja ja tarinoita, perimätieto siirtää taruolentoa polvesta toiseen.

Kekkosesta on muotoutumassa Väinämöisen kaltainen myyttinen taruolento. Sadut ja sarjakuvat pönkittävät tätä.

Hiljalleen laantuva Kekkos-kauna kertoo miehen mahdista. Kiivaimmat aikalaisvastustajat on kannettu yksi toisensa jälkeen kirkkomaalaisliiton hiljaisiin riveihin.

Voimissaan on edelleen joukko änkyröitä, jotka silloin tällöin nousevat koloistaan märisemään Kekkosen ajan kauheutta.

He peilaavat sitä nykyaikaan, 2000-luvun Suomeen. Kylmä sota on loppunut, Neuvostoliitto ja koko itäblokki hajonnut. Suomen ja suomalaisten kansainvälispoliittinen asema on muuttunut eikä kukaan varmasti kaipaakaan Kekkosen aikaa ja politiikkaa nyky-Suomeen.

Tavallisen kansan näkökulmasta UKK:n aika ei ollut huonoa. Maa vaurastui, jälleenrakennustyö saatettiin loppuun, elämä vakiintui.
Urkin menetelmien taiteellinen vaikutelma jäi välillä kyseenalaiseksi, mutta lopputulos oli vähintään siedettävä.

Ongelmia varmasti oli, mutta suurin osa suomalaisista nukkui yönsä levollisesti. Elämä oli kaikin puolin ennustettavampaa kuin tällä hetkellä.
UKK-nostalgia saattaa kertoa vahvan johtajan, isän ikävästä. Urkki sivalsi joskus ankarasti eikä kenellekään jäänyt epäselväksi, kuka tasavaltaa johtaa.

Toisaalta hän piti maan hiljaisten puolia ja ruoski päättäjät riviin milloin hätätilahallitukseen, milloin rakentamaan suurteollisuutta jumalanhylkäämille seuduille tai yliopistoja susirajan taakse.

Nykykatsannossa Rautaruukkia ei rakennettaisi Raaheen eikä yliopistoja Ouluun tai Joensuuhun. Voidaan vain arvailla, millainen näiden paikkakuntien henkinen ja aineellinen olisi tila nyt, jos Kekkonen ei olisi mahtiaan näyttänyt.

Mahtiuroita Kekkosta ja Väinämöistä muistellaan saduissa ja sarjakuvissa odoteltaessa uusia ladunaukaisijoita. Siinä saattaa vierähtää tovi, kaksikin.

Päivän lehti

28.5.2020