Uutiset

Kekkonen kuohutti vaalikenttää

Kalvolalainen kunnallisneuvos Veikko Juvonen, 87, arvioi parhaillaan loppusuoralla olevaa presidentinvaalitaistelua säyseän korrektiksi ja sivistyneeksi. Hän vertaa sitä 50 vuotta sitten käytyyn kilpaan presidentti J.K. Paasikiven seuraajasta.

-Rumia temppuja ei tuolloin todellakaan kaihdettu. Hurjat huhut ja juorut pääministeri Urho Kekkosen persoonasta kiirivät kautta maan, muistelee Juvonen.

Urho Kaleva Kekkosen (1900-1986) valinnasta Suomen tasavallan presidentiksi tulee tänä talvena kuluneeksi puoli vuosisataa. Kekkosen aika kesti poikkeuksellisen pitkään. Hän oli presidenttinä vuosina 1956-1981.

Maalaisliittolaisen Kekkosen valinta oli äärimmäisen tiukka. Hän voitti vastaehdokkaansa sosiaalidemokraatti K.A. Fagerholmin valitsijamiesten äänestyksessä täpärästi luvuin 151-149.

– Äänestys oli äärimmäisen tiukka, mutta niin oli sitä edeltänyt vaalitaistelukin. Likaiset aseet kaivettiin etulinjaan ja niitä myös käytettiin, sanoo Juvonen.

Kekkonen kiersi koko maan
Veikko Juvonen oli Kekkosen mies, vaalityöntekijä, joka kiersi Hämeen eteläisen vaalipiirin kunnat ja kylät järjestäen vaalitilaisuuksia, trimmaten tukimiesverkostoa ja huolehtien vaalimateriaalin jakelusta.

– Viisikymmentä vuotta sitten lensi loka. Huhu- ja parjauskampanjat levisivät kautta maan. Kerrottiin, että kokoomusehdokkaan Sakari Tuomiojan tueksi perustettu vaalitoimisto jopa maksoi Kekkos-vastaisista huhuista ja juoruista.

Maalaisliiton johto edellytti vuonna 1955, että puolueen ehdokas, pääministeri Kekkonen käy puhumassa Suomen jokaisessa kunnassa.

-Kuntia oli tuolloin viitisensataa ja Kekkonen todella vieraili jokaisessa. Kalvolassa puhetilaisuus pidettiin huhtikuun neljäntenä päivänä vuonna 1955. Iittalan seurojentalossa ei ole ollut ennen tätä tilaisuutta eikä sen jälkeen niin paljon kuulijoita. Väkeä tuli todella paljon.

Tunnelma kiihkeä
– Kilpailevien ehdokkaiden tukijat, samoin kuin mekin kävimme toisten puolueiden tilaisuuksissa väittelemässä, esittämässä kiperiä kysymyksiä ja ampumassa huhuja alas. Tilaisuuksien ilmapiiriä voi perustellusti kuvata kiihkeäksi.

Kunnallisneuvos Juvonen sanoo Maalaisliiton puoluesihteerin Arvo Korsimon luoneen kattavan tukimiesverkoston jokaiseen kuntaan ja jokaiseen äänestysalueeseen.

– Tukimiesten tehtävänä oli tavata alueensa äänestäjät ja huolehtia, että he käyvät varmasti äänestämässä. Henkilökohtainen kontakti oli tärkeä, sana levisi suusta korvaan. Tukimiehet vastasivat myös vaalimateriaalista ja tilaisuuksista. He eivät välttämättä olleet puolueen paikallisosastojen ja kunnallisjärjestöjen luottamusmiehiä, ydinjoukko kuitenkin oli puolueaktiiveja.

Vihjaus Karjalasta

Veikko Juvonen

– Neuvostoliitto palautti Porkkalan vuokra-alueen Suomelle ”sopivasti” ennen presidentinvaaleja. Myönnytys tulkittiin paljolti Paasikiven ansioksi, mutta siitä korjasi poliittisen hyödyn myös pääministeri Kekkonen.

– Tuolloin syntyi maalaisliiton vaalitoimistossa iskulause ”Paasikiven-Kekkosen linja”. Propagandassa ja vaalimateriaalissa vihjailtiin melko avoimesti, että presidenttinä Kekkonen saisi myös Karjalan takaisin.

– Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka ensimmäisinä vuosinaan tasavallan presidenttinä Kekkonen lieneekin tehnyt asian eteen lujasti työtä, kertoo Juvonen.

– Karjalan kysymykseen liittyi myös Saimaan kanavan vuokrasopimus. Se toki syntyi, silti Karjala on edelleen palauttamatta.

Ulkopolitiikka pääteemana
– Vaalitaistelun pääteemana oli luonnollisesti ulkopolitiikka ja siinä jos missä Kekkonen oli ylivertainen kilpailijoihinsa nähden. Käydyt sodat olivat tuoreina kansakunnan muistissa, samoin sodanjälkeinen epävarma tilanne. Maan jälleenrakentaminen oli osin kesken ja suhteet Neuvostoliittoon kaikkea muuta kuin vakaat.

-Tällaisessa tilanteessa korostuivat Kekkosen vahvan johtajan ominaisuudet, joita hän ehdokkaana yhdessä kattavan vaaliorganisaation kanssa toi päättäväisesti esiin. Kekkonen taisi kampanjoinnin. Hänellä oli aina napakka vastaus kysymyksiin ja väitteisiin. Hän myös perusteli asiansa niin, että kuulija ymmärsi.

Vaalityön keskeisinä välineinä olivat mahdollisimman suuren äänestäjäkunnan tapaaminen, sanoma- ja vaalilehdet sekä ulkojulisteet.

– Tuolloin ei ollut televisioita eikä radiossakaan saanut mainostaa. Minulla ei ole tietoa, kuka Kekkosen kampanjan rahoitti. Rahaa kului varmasti paljon ja se kanavoitui Maaseudun säätiön kautta.

Vasemmisto lietsoi yleislakon
– Kun Kekkonen sitten valittiin äärimmäisen niukasti, välittömästi hänen virkaanastujaistensa jälkeen maahan julistettiin yleislakko. Sen näennäinen syy oli mitätön pikkukiista, mutta SAK ei Kekkosen voittoa niellyt, vaan lietsoi sekasortoa.

– Panokset olivat todella kovia. Sosiaalidemokraattien ja oikeiston ylläpitämä Kekkos-kauna toistui vielä kuuden vuoden päästä Honka-liittona, joka kuitenkin kaatui tunnettuun noottikriisiin.

-Kesti vuosia, ennen kuin Kekkosen vastustajat leppyivät eivätkä kaikki ole varmasti leppyneet vieläkään. Hän herätti suuria tunteita, puolesta ja vastaan.

Valmiiksi pureksittu vaalitaistelu
Kunnallisneuvos Veikko Juvonen luonnehtii parhaillaan menossa olevaa presidenttikilpaa valmiiksi pureskelluksi.

– Televisio ja lehdet julkaisevat taajaan mielipidekyselyjen tuloksia ja tulkitsevat niitä. Ehdokkaiden sanoma suodatetaan valmiiksi pureskeltuna äänestäjille ja heistä on rakennettu tietty mielikuva. Asia voidaan pelkistetysti sanoa niin, että kansalaisten ei tarvitse itse ajatella ja nähdä kovin paljon vaivaa valintaa tehdessään.

Juvosen ennustaa, että vaalien tulos ei ole ensimmäisellä kierroksella vielä selvillä.

– Toinen kierros nähdään, mutta enpä sano, keiden kesken. (HäSa)

Paasikiven-Kekkosen linja syntyi vaaliteemaksi
Suomen ulkopoliittiseen kielenkäyttöön vuosikymmeniksi vakiintunut termi ”Paasikiven-Kekkosen linja” syntyi vuoden 1956 presidentinvaalitaistelun alkukuukausina, edellisvuoden syyskuussa.

Tuolloin Kekkosen vaalitoimistossa kampanja-avustajana työskennellyt osastopäällikkö Johannes Huumo kirjoittaa termin syntyvaiheista UKK Perinneyhdistyksen vuoden 2005 vuosijulkaisussa.

Kun tiesimme tasavallan presidentti J.K. Paasikiven ja pääministeri Urho Kekkosen pitkään jatkuneesta saumattomasta yhteistyöstä ulkopolitiikassa, niin asetimme nämä rinnakkain samaan linjaan. ”Paasikiven linjaan” tarvittiin vain toinen nimi. Näin vaalien pääteemaksi oli nousemassa Paasikiven-Kekkosen linja, kirjoittaa Huumo.

aasikiven ja Kekkosen matkalle Moskovaan, jossa sovittiin Porkkalan palautuksesta syyskuussa vuonna 1955, lähetettiin toimittajaksi Knud Möller uutisoimaan Maalaisliiton Sanomakeskukselle ja sen asiakaslehdille neuvottelujen kulkua.
Ennen Möllerin juttua erään kansainvälisen uutistoimiston kautta tuli tieto Porkkalan palauttamisesta. Huumo laati uutisen kommentin, jonka otsikkona oli: ”Voitto Paasikiven-Kekkosen linjalle.”

Huumon mukaan silloinen ulkoministeri Johannes Virolainen omaksui termin nopeasti ja korosti sitä Porkkalan palautusta koskevassa lausunnossaan.

– Syystä voidaan puhua Paasikiven-Kekkosen linjasta, jonka tuloksellisuuden Suomen kannalta olemme nyt saaneet niin selvästi todeta, tähdensi ulkoministeri Virolainen.

– Lehdistössä syntyi odotetusti väittely termin perusteista. Arvostelijat moittivat, että Kekkonen näin korotettiin tasavallan presidentin rinnalle. Mutta samalla Kekkosen vaalikampanja nostettiin ”hollituvan lattialta korkeammalle tasolle”, muistelee Johannes Huumo.

(Lähde: UKK Perinneyhdistyksen vuosikirja 2005)