Kolumnit Uutiset

Kela yllätti myönteisesti, Yle ei

Omaiseni sai jokin aika sitten Kelalta kirjeen. Hämmästyin, kun siinä ei ollut jälkeäkään kököstä ja vaikeasta virkakielestä.

Päinvastoin: kirje oli ihan ymmärrettävää suomen kieltä. Heti ensi riviltä näki, mistä oli kysymys.

Tekisi ihan mieli onnitella Kelaa siitä, että puheet selkokielisyyden edistämisestä eivät ole olleetkaan pelkkiä puheita.

Mutta samaan aikaan kun Kelan tapainen valtion laitos on edistynyt kielenkäytössään, tuntuu siltä, että monissa tiedotusvälineissä on menty alaspäin. Tämä on kummallista, sillä median tehtävähän on tiedottaa, ja meidän toimittajien pitäisi olla ammattilaisia siinä, että muokkaamme viranomaisten tekstejä ja sanomisia ymmärrettävään muotoon.

Erityisesti tv:n puolella kuulee välillä turhan vaikeita ilmaisuja.

Toki on poikkeuksiakin, kuten A-studion Jan Andersson, joka keskeyttää puhujan heti, jos tämä sortuu käyttämään turhaa sivistyssanaa tai muuten vaikeaa ilmaisua. Andersson vaatii puhujaa selittämään ja vääntämään rautalangasta, mikä on ihan oikein.

Mutta mutta… Mitä tehdä, kun tv-toimittaja itse puhuu LNG:stä selittämättä ollenkaan, että se on nesteytettyä maakaasua?

Kerran aamu-tv:ssä joku tutkija kertoi Lähi-idän tilanteesta ja puhui esimerkiksi sekulaarisista positioista ja muista käsittämättömyyksistä. Haastatteleva toimittaja antoi tutkijan vain jatkaa, vaikka sanankäyttö olisi sopinut paremmin yliopiston luentosaliin kuin jokamiehen korville.

TV-uutisissa puolustusministeriön kansliapäällikkö sanoi taannoin, että amerikkalaisten tulosta sotaharjoituksiin olisi pitänyt informoida ensimmäiseksi tp:tä ja utvaa. Toimittajakaan ei selventänyt, että kyse oli tasavallan presidentistä ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta ministerivaliokunnasta.

Kohta pitänee olla huolissaan. Jos julkisen puolen kielenkäyttäjät ovat oppineet kirjoittamaan niin, että tavallinenkin ihminen ymmärtää, meitä toimittajia tarvitaan kohta entistä vähemmän. Varsinkin, jos me käytämme kieltä, jota ei ilman googlettamista enää ymmärrä.

Tuo googletus onkin tietysti osa ongelmaa. Moni taitaa ajatella, ettei lehtikirjoitustenkaan tarvitse enää olla sinällään ymmärrettäviä, kun lisätiedot voi hakea netistä.

Olen eri mieltä. Arvostan lehtijuttuja, joita pystyy lukemaan printistä ihan ilman sähköisiä apuvälineitä. Ja plussaa niistä jutuista, joissa kerrataan myös asian aiempia vaiheita.