Uutiset

Kellastuneita aarteita käsitellään huokaillen ja hellästi

Pääkirjaston pohjakerroksen varasto henkii mennyttä aikaa. Sen kapeilla käytävillä leijuu ikääntyneen paperin pölyisä, aikaa imenyt tuoksu. Seinustoilla seisoskelee kaikessa rauhassa nojatuoleja menneiltä vuosikymmeniltä.

Näissä tiloissa asiakkaat kulkevat hiljaa ja varovasti, kertoo osastonjohtaja Varpu Vallbacka.

-Tämän sokkeloisen tilan avaamista yleisölle mietittiin pitkään. Viime vuonna saadut kokemukset varaston auki pitämisestä ovat kuitenkin hyviä. Kävijät ovat suhtautuneet kunnioittavasti tähän paikkaan, Vallbacka sanoo.

Kirjaston varaston suosio on yllättänyt Vallbackan. Kerran kuussa pidettyinä avoimina lauantaina varasto on houkutellut joka kerta noin 70 lainaajaa. Tämä ei ehkä kuulosta paljolta yläkerran tuhansiin kävijöihin verrattuna, mutta kun moinen määrä viiden tunnin aikana kulkee varaston kapeilla käytävillä, puhutaan ehdasta tungoksesta.

-Kirjojen ystävälle varasto on aarreaitta. Täällä on materiaalia vuodesta 1905, yhteensä noin 45000 nidettä. Näitä vanhemmat kirjat ovat erillisessä varastossa eikä niitä voi lainata kotiin. Tämän varaston kirjojen laina-aika sen sijaan on normaalit neljä viikkoa, Vallbacka esittelee.

Varaston uumenissa on käyty monia hauskoja keskusteluja.

-On yllättävää, kuinka suuri osa asiakkaista haluaa puhua kirjoista. He kertovat, miksi tietty kirja on heille rakas ja missä elämäntilanteessa he ovat sen vuosia sitten lukeneet.

Lapsuuden aarteita ja sotahistoriaa

Kirjaston lainausosastoilla oleva aineisto on noin kymmenen viime vuoden ajalta. Sitä vanhemmat niteet ja levyt ovat varastossa. Lisäksi varastoon kiikutetaan esimerkiksi sellaiset kirjat, jotka ovat vaarassa revetä liitoksistaan lopullisesti.

Monesta hämeenlinnalaisesta on tullut varaston vakiokävijä. Vaikka varastosta haetaan kirjoja asiakkaan toivomuksesta arkenakin, alakerran valikoimien penkomisessa on oma viehätyksensä, Vallbacka tietää.

Mitä kirjojen vanhainkodista eniten etsitään ja mistä kävijät mieluiten osastonjohtajan kanssa puhuvat? Vallbackan mukaan avainsana on nostalgia.

-Aapiset ja vanhat lukukirjat ovat kysyttyjä. Samoin vanhat lastenkirjat. Kävijät ovat noin 30-70-vuotiaita, ja kukin kyselee oman lapsuutensa aarteita. Joku saattaa etsiä runoa, jota muinoin luettiin kansakoulun lukukirjasta.

Hilja Haahti oli vuoden 2004 suursuosikki. Hänen kirjojaan varastosta kyseltiin suhteessa eniten. Myös sotahistoria, paikallishistoria ja vanhat psykologian ja filosofian kirjat kiehtovat kävijöitä.

Varaston sokkeloissa piilottelevaa kirjojen, levyjen ja lehtien kokoelmaa ei kukaan pysty lonkalta luettelemaan läpi.

-Mekin teemme löytöjä joka kerta, kun täällä käymme, Vallbacka nauraa.

Hän muistuttaa, että kirjaston varasto on tärkeä kulttuurin tallettaja. Ensin sinne menivät vanhat vinyylilevyt, joita on kertynyt mittava kokoelma. Nyt vinyylien perässä alakertaan ovat pikku hiljaa siirtymässä videokasetit.

Pääkirjaston varasto on myös kevätkaudella kerran kuussa avoinna lainaajille. Ensimmäinen avoin lauantai on tänään 29.1. kello 10-15. Kulku varastoon on Rauhankadun puoleisesta ovesta.