Uutiset

Kemikaalilaki päätöksenteon kukkanen

Euroopan unionin päätöksentekoa on yksinkertaistettava. Viimeisin esimerkki vaatimuksen tueksi on Euroopan parlamentin äärimmäisen sitkeän väännön jälkeen hyväksymä kemikaalilaki.

Kemikaalien käyttöä ja valvontaa säätelevä laki tarvitaan, ja kemikaalivirasto kuuluu Helsinkiin. Eipä ole haitaksi sekään, että virastosta on tulossa alun perin suunniteltua suurempi.

Kemikaalilain ajoituskin osui suomalaisittain kohdalleen. Viikko sitten ennakoitiin, että päätökset lain kohtalosta saattaisivat venyä useilla kuukausilla, kun EU-parlamentin rivit olivat hajallaan. Puheejohtajamaan ponnistelu kuitenkin palkittiin. Kemikaalilaista tuli vaatimaton sulka Suomen EU-puheenjohtajuuskauden hattuun.

Erilaisten kemiallisten aineiden käytön valvonnassa riittää runsaasti työsarkaa. Kun kemikaalivirasto saatiin, voi vihdoin loppua myös ponneton haikailu menetetyn elintarvikeviraston perään.

Kansallinen tai joidenkin teollisuudenalojen etu ei voi EU:ssa jatkuvasti ajaa yleisen tai kansalaisten edun edelle. Kieltämättä ylen hurskas toive jää jatkuvasti tyhjäksi, koska päätöksenteko on jähmeää ja osittain jopa arvaamatonta.

Kemikaalilain säätämisjärjestys oli niin monipolvinen, ettei pidä ihmetellä, että tavalliset EU-kansalaiset ovat asiasta täysin pihalla. Kysykääpä vaikka Helsingin Annakadun kulkijoilta, mitä tulevassa virastossa oikeasti kohtapuoliin tehdään.

Lain – edes koko unionin laajuisen – säätäminen ei mitenkään voi olla näin vaikeaa. Kun päätöksen valmistelussa häärivät komissio virkamiesleegioineen, jäsenmaat ministereineen ja omine virkamiehineen ja päällimmäisenä kiistelevät europarlamentaarikot sekä vielä kerran ministerit, ei lopputulos välttämättä ole paras mahdollinen. Vuorenvarmasti kuluu runsaasti aikaa ja rahaa.

Euroopan parlamentti kiisteli jo vuosi sitten kitkerästi kemikaalilain sisällöstä. Silloin puhuttiin, että lain yksityiskohtia joudutaan hiomaan vuonna 2006, mutta todellisuudessa koko laki on ollut pitkään vaakalaudalla. Teollisuus on yrittänyt viimeiseen asti vaikuttaa, eivätkä ympäristöjärjestöt ole jääneet pelottelukampanjoineen pekkaa pahemmaksi.

Huomiota on herättänyt kahden suomalaisen europarlamentaarikon, Satu Hassin (vihr.) ja Eija-Riitta Korholan (kok.) keskinäinen nokittelu. Hassin mukaan teollisuus oli saamassa tahtonsa liiaksi läpi, ja Korhola puolestaan on piiskannut ympäristöväkeä vääristelystä. Kuka tietää, kumpi on ollut enemmän oikeassa? Molemmat ovat puhuneet asiaa, mutta omista lähtökohdistaan.

Omaksutun työnjaon mukaan teollisuus käyttää kemikaaleja ja EU valvoo, että ne ovat mahdollisimman haitattomia. Kuluttajien turvallisuuden pitäisi olla siten kaksinkertaisesti varmistettu. Onhan jokseenkin mieletöntä, että mikään yritys käyttäisi tuotteissaan ehdoin tahdoin vaarallisia kemikaaleja. Se on aivan liian suuri riski nykyaikaiselle liiketoiminnalle. Teollisuudenkin on kannettava vastuunsa niin valvonnasta kuin testauksestakin.